torstai 29. tammikuuta 2015

Diileri ei ole dille

Tässäpä ilouutinen! Vihdoin välituntivalvojat voivat huokaista helpotuksesta.


Heti leipätekstin alussa toistetaan otsikon viesti: "Perinteinen kuva koulun nurkalla asiakkaita etsivästä huumekauppiaasta on historiaa." Syy tähän on tietysti nettikauppa, mutta se ei nyt ole olennaista.

Olennaista on koulujen pihoilla väijyvät diilerit, jotka tuputtavat lapsille ensimmäistä annosta ilmaiseksi ja tekevät lapsista huumeiden orjia. Onneksi näistä hirviöistä on nyt päästy eroon. Vai onko? Entä jos niitä ei ole koskaan ollutkaan?

Huumeisiin liittyy valtavasti myyttejä, ja se johtuu kahdesta asiasta: 1) ihmiset pelkäävät huumeita ja 2) ihmiset eivät tiedä niistä mitään. Tenavana minäkin opin pelkäämään koulujen ja jopa päiväkotien liepeillä kyttääviä huumekauppiaita, koska sellaisia kerrottiin olevan ja sellaisista varoiteltiin varsinkin huumevalistuksen yhteydessä. Nielin mukisematta kaiken, kunnes aloin pohtia asiaa toisesta näkökulmasta, diilerin kannalta.

Ensin mieleeni nousi kysymys, miksi huumekauppias etsisi asiakkaita juuri koulujen pihoilta. Eihän siellä ole kuin opettajia ja lapsia, ja niiden seassa hiipparoiva epämääräinen diileri herättäisi heti kaikkien huomion. Käsittääkseni huumekauppiaat yrittävät tehdä työtään mahdollisimman näkymättömästi välttääkseen kiinnijäämisen.

Sitten aloin ihmetellä, miksi huumekauppias haluaisi asiakkaikseen juuri lapsia. Eihän koululaisilla ole tuloja, päiväkotilapsista puhumattakaan, joten millä he ostaisivat huumeita, viikkorahoillako? Tuskin. Huumekauppiaan on tarkoitus tehdä kaupustelullaan rahaa, ja lasten valitseminen asiakkaiksi olisi todella huonoa bisnestä.

Kaiken huipuksi alaikäiset ovat asiakkaina iso riski, koska he elävät aikuisten valvonnassa. Jos opettajat tai vanhemmat huomaavat, että lapsi on sekaisin tai että lapsen hallussa on huumeita, pyrkivät he selvittämään juurta jaksaen aineiden alkuperän, ja silloin diileri on pulassa. Aikuiset asiakkaat eivät ole tilivelvollisia elämästään kenellekään.

Siitä on nyt reilut pari vuosikymmentä, kun kyseenalaistin tarinat koulunpihadiilereistä, enkä tähän päivään mennessä ole tavannut ketään tai edes kuullut kenestäkään, joka olisi oikeasti kohdannut tuon myyttisen hahmon. Eikä ihme, sillä olisi huumekauppiaalta silkkaa typeryyttä etsiä asiakkaita koulujen tai peräti päiväkotien pihoilta. Kyllä diilereilläkin on aivot, ja huumeille riittää kysyntää muutenkin.

Koulun nurkalla kyttäävä huumekauppias ei ole historiaa, koska sellaista ei ole koskaan ollutkaan. Sen sijaan myytti koulun nurkalla kyttäävästä huumekauppiaasta on toivottavasti historiaa.

PS. Turha toivo, ei myytti minnekään katoa. "Hämärät tyypit päiväkotien ja koulujen liepeillä" mainittu jälleen kerran. Muistakaahan varoa niitä.