Älä hiisaa, ota happoa!

Huhtikuun 19. päivä vuonna 1943 sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann kokeili ensimmäistä kertaa erästä keksimäänsä ainetta. Aineen nimi oli lysergihapon dietyyliamidi eli LSD. Hofmann ei tiennyt miten aine vaikuttaisi, joten hän otti sitä vain 0,25 milligrammaa, minkä arveli olevan niin pieni määrä, että mahdolliset vaikutukset tulisivat olemaan hyvin lieviä.

LSD:n tapauksessa annos sattuu kuitenkin olemaan melkoinen pläjäys.

Hofmann oli työpaikallaan lääkeyhtiö Sandozin laboratoriossa, ja tunsi pian olonsa niin oudoksi, että halusi kotiin. Sota-ajan takia autojen käyttö oli rajoitettua, joten Hofmann valitsi kulkuneuvoksi polkupyörän. Hänen polkiessaan kotiin happo jysähti päähän täydellä voimalla, ja kotimatkasta tuli maailmankuulu.

Nykyään huhtikuun 19. päivä tunnetaan nimellä Bicycle Day. Silloin psykedeeliyhteisö juhlii kaikkien aikojen ensimmäistä happotrippiä.

Sattumoisin heti seuraava päivä eli huhtikuun 20. on kannabiksenkäyttäjien juhlapäivä.

Tarinan mukaan joukko kalifornialaisia teinejä alkoi vuonna 1971 kerääntyä polttamaan pilveä päivittäin kello 16:20, joka Yhdysvalloissa kirjoitetaan muotoon 4:20 pm. Näin numerosarjasta 420 muodostui kannabiksen symboli, ja koska huhtikuun 20. kirjoitetaan Yhdysvalloissa 4/20, on siitä tullut pössyttelijöiden oma päivä.

Teini raapustelee koodia 4:20 – aikuinen, pysytkö kärryillä? Näin otsikoi Yle verkkosivuillaan marraskuussa 2016 julkaisemansa uutisen nuorten käyttämästä huumeslangista.

Leipätekstin ensimmäisessä kappaleessa todetaan näin: Huumeslangi elää jatkuvasti. Karrikoidusti voi sanoa, että sanasto on vanhaa jo ennen kuin sormi ehtii hipaista enteriä.

Esimerkkinä jatkuvasti elävästä huumeslangista juttu luettelee nipun ekstaasia tarkoittavia sanoja: Emppu, eemeli, e-vitamiini, esso, nipsu, naksu, mitsu ja mundo. Esimerkki ei vakuuta, sillä mundoa lukuunottamatta sanat ovat kaikkein vanhimpia ja vakiintuneimpia ekstaasia tarkoittavia sanoja. Ne olivat yleisessä käytössä jo viime vuosituhannella, ja ovat edelleen. (Sitä paitsi mitsu ei tarkoita ekstaasia yleensä, vaan ainoastaan Mitsubishi-logolla varustettuja pillereitä.)

Kannabiksesta juttu kertoo muun muassa näin: 4:20 on kannabiskulttuurissa kellonaika ja päivämäärä; suosittu ajankohta poltella ja yhteinen pössyttelypäivä. 4:19 on vastalause huumeille – vielä on minuutti aikaa päättää toisin.

Luin jutun ensimmäisen kerran marraskuussa 2016 heti sen ilmestyttyä, enkä ollut sitä ennen koskaan aikaisemmin kuullut, että 4:19 tarkoittaisi huumeiden vastustamista. En väitä olevani mikään nuorisoslangin asiantuntija, mutta aika yllättävä tämä tieto oli.

Pian törmäsin numerosarjaan uudestaan, kun Youth Against Drugs vuoden 2017 alussa käynnisti 419-kampanjansa.

Kuten kuvasta näkyy, kampanjan ideana on "Mieti vielä!"

Kampanjan kotisivuilla sanotaan muun muassa näin: 419 on termi, joka tarkoittaa aikaa ennen käyttöä. Lyhyellä aikavälillä minuuttia ennen polttamista tai päivämääränä 19.4.

Mielestäni YAD:lla on monia järkeviä ja inhimillisiä linjauksia, eikä tarkoitukseni ole dissailla järjestöä. Tämän kampanjan nimeä olisi ehkä kuitenkin kannattanut miettiä vielä.

Kuten kampanjan kotisivuilla kerrotaan, 419 tarkoittaa huhtikuun 19. päivää. Ja mikäs merkkipäivä silloin onkaan?

Aivan, Bicycle Day.

Kampanjan kotisivuilla sanotaan näin: 419 haluaa muistuttaa, että aina on aikaa miettiä vielä. Relaamiseen, luovuuteen, ajankäyttöön, tajunnan laajentamiseen, kavereiden saamiseen, olon parantamiseen, jännän hakemiseen, sosiaalisuuteen ja ajankäyttöön on muitakin tapoja kuin kannabis.

Ylläoleva sitaatti saa täysin uuden merkityksen kun tietää, että 419 viittaa LSD:hen.

Haluatko laillistaa kannabiksen? Pelaa lautapeliä!

Kyllä vain, niinkin voi tehdä. Helpompaa ja hauskempaa tapaa vaikuttaa kannabiksen laillistamiseen tuskin löytyy.

(Heti alkuun haluan huomauttaa, että en tällä kirjoituksella ota minkäänlaista kantaa kannabiksen laillistamiseen. Kerron vain mielipiteeni pelistä.)

Smoke City on suomalainen lautapelihanke, joka tähtää kansainvälisille markkinoille. Pelissä on tarkoituksena hiisata pieni Smoke Cityn kaupunki tyhjäksi ennen muita pelaajia.

Pilven perässä juoksee 2–4-pelaajaa. Erilaisia lajikkeita on tarjolla about viisikymmentä, aina mystisestä OG Kushista legendaariseen Acapulco Goldiin. Jokaisella lajikkeella on omat pelin etenemiseen vaikuttavat ominaisuutensa. Huonolla tuurilla voi joutua huijatuksi oreganolla.

Poliisin aggressio pajapäitä kohtaan on alati läsnäoleva uhka, mutta sitäkin pahemman uhkan luo oman pääkopan kestävyys. Kun vainot iskevät oikein kunnolla, silloin ei foliohatustakaan ole enää apua.

Jotta kukinnoista saisi maksimihyödyn, täytyy hankkia kunnon poltteluvälineet. Myös vastapelaajien säätöjen sotkeminen ja muu rottailu on olennainen osa peliä.

Smoke City on monipuolinen peli, joka nivoutuu jokaista yksityiskohtaa myöten saumattomasti kannabiskulttuuriin. Huumoria on paljon, ja se kumpuaa samasta aihepiiristä.

Pelin Indiegogo-joukkorahoituskampanja starttaa tänään 420-päivänä ja päättyy toukokuun 20. päivä. Sen jälkeen alkaa pelien valmistaminen, ja syksyllä ne lähetetään tilaajille.

Entä miten Smoke City liittyy kannabiksen laillistamiseen? Siten, että 10–20 prosenttia voitosta jaetaan lahjoituksina laillistamista ajaville yhdistyksille. Mitä enemmän peliä ostetaan, sitä suurempi prosentti voitosta voidaan lahjoittaa.

Koska Smoke Cityn kohderyhmänä ovat pajauttelijat maailman joka kolkassa, jaetaan lahjoitukset eri maihin sen mukaan, miten paljon niistä on peliä tilattu.

Olin helmikuussa testipelaamassa Smoke Cityä. Käytännössä kaikki näytti tuolloin jo olevan valmiina: pelilauta, korttipakat, ohjekirja, pelinappulat jne. Silti peliä hiottiin vielä lukuisien testipelaajien avulla lopullista versiota varten.

Mielestäni koko paketin visuaalinen ilme ja materiaalit ovat niin laadukkaita, että ne eivät ainakaan tule estämään maailmanvalloitusta. Pelin lukuisat mahdollisuudet ja huumori pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka pelisessio venähtäisi pidemmänpuoleiseksi.

Sääntöjensä puolesta Smoke City ei ole mikään Kimble, vaan vaatii kunnon perehtymistä. Vaihtoehtojen kirjo pelilaudalla ja monet erilaiset korttipakat edellyttävät aluksi ohjekirjan jatkuvaa selaamista, mutta kun peli alkaa rullata, sääntöjen opettelu palkitaan mukaansatempaavalla ja päräyttävällä pelikokemuksella.

Yhteistyökumppaneikseen Smoke City on saanut alan harrastajien kumartamat nettikaupat Dutch Passion Seed Company ja Karma Genetics, mikä kertoo paljon projektin vakuuttavuudesta. Samaa voi sanoa siitä, että pelin tuottaa Panda Game Manufacturing.

Mikäli kannabis tulisi mielestäsi laillistaa etkä ole rutiköyhä hippi, ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, miksi et tukisi peliä taloudellisesti.

Ja vaikka et haluaisikaan kannabiksen olevan laillista, mutta pidät hyvistä lautapeleistä, kannattaa Smoke City pitää mielessä.

Lisäinfoa pelistä on Indiegogo-sivulla. Smoke City löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

Docventures 420

Tänään alkaa Docventuresin kolmas tuotantokausi. Docventures on suomalaisille jo niin tuttu formaatti, että kovin massiivista promokampanjaa Riku Rantala ja Tunna Milonoff eivät ole tällä kertaa tehneet.

Toista oli kaksi vuotta sitten, kun Docventuresin ensimmäistä tuotantokautta rummutettiin. Tuolloin Yle julkaisi runsaasti promomateriaalia, sekä kuvia että videoita. Alla yksi esimerkki kuvista:

Kahden vuoden takaisia videoita en ole enää löytänyt YouTubesta tai Ylen sivuilta, joten Facebook-linkki esimerkkivideoon riittäköön. Alla ottamani kuvankaappaus siitä:

En tiedä, huomasiko kukaan muu tätä, mutta promomateriaaliin on kätketty hauska yksityiskohta. Yksi seinäkelloista on nimittäin pysäytetty aikaan 4:20. Antamissani esimerkeissä se on kolmas kello vasemmalta, mutta joissain videoissa se on toinen vasemmalta.

Promokuvassa näkyy Rikun rannekello, jonka mukaan kello on kaksikymmentä vaille kolme. Seinäkellot näyttävät siis samaa aikaa, mutta eri aikavyöhykkeillä – kaikki muut paitsi yksi.

4:20 viittaa kannabikseen. Viittauksen kerrotaan saaneen alkunsa vuonna 1971 San Rafaelissa, Kaliforniassa, kun joukko teinejä päätti kokoontua kyseiseen kellonaikaan iltapäivisin polttamaan pilveä.

Sittemmin huhtikuun kahdeskymmenes päivä, joka yhdysvaltalaiseen tapaan merkitään 4/20, on muodostunut juhlapäiväksi, jolloin pajauttelijat kokoontuvat yhteen lempiharrastuksensa merkeissä.

Luvusta 420 on tullut niin suosittu kannabiksen symboli, että se on Yhdysvalloissa aiheuttanut viranomaisille päänvaivaa. Idahossa pössyttelijät ovat varastaneet 420 mailin merkkipaalun moottoritien varrelta niin usein, että se on korvattu 419,9 mailin merkillä.

Idaho ei ole ainoa osavaltio, joka on kärsinyt varkauksista. Ainakin Washingtonissa ja Coloradossa on tapahtunut samaa, ja myös ratkaisu ongelmaan on ollut sama.

Minnesotassa Goodhuen piirikunnassa on puolestaan tuskailtu tienviittojen kanssa. Piirikunnan läpi kulkee "420th Street", ja sen tienviitat on varastettu niin monta kertaa, että niissä lukee nykyään "42X Street".

Viranomaiset kokeilivat kylttien pulttaamista ja hitsaamista kiinni tolppiin, mutta kyltit vietiin tolppineen. Jos tolpat valettiin sementtiin, veivät varkaat sementinkin. Vasta kylttien muuttaminen muotoon "42X Street" lopetti varkaudet.

Docventures esitti ensimmäisellä tuotantokaudellaan kannabista käsittelevän dokumentin, joten 420-viittaus sopi promomateriaaliin kuin kaisla martikaiseen.

Nyt alkavalla kolmannella kaudella ei valitettavasti nähdä yhtään päihdeaiheista dokumenttia.