Faktat haltuun: Opioidien ABC toimittajille

USA:n opioidikriisistä on jauhettu jo useampi vuosi, mutta vieläkin aiheesta kirjoittavat toimittajat ovat usein ihan pihalla siitä, mitä opioidit ovat.

Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Sanomissa hiljattain julkaistu juttu, jossa opioideista kerrotaan näin:

"Opioidit ovat voimakkaita kipulääkkeitä, jotka muistuttavat morfiinia mutta ovat huomattavasti vahvempia. Niitä käytetään laajasti myös huumeena."

Tässä menee pieleen kaikki. Siis ihan kaikki.

Helsingin Sanomien mukaan opioidit siis muistuttavat morfiinia, mutta ovat vahvempia. Toisin sanoen HS:n mukaan morfiini ei ole opioidi. Oikeasti morfiinikin on opioidi, eikä mikä tahansa sellainen, vaan kaikkein vanhin tunnettu opioidi. Morfiini eristettiin oopiumunikon (Papaver somniferum) siemenkodan erittämästä maitiaisnesteestä eli oopiumista jo vuonna 1804.

HS:n mukaan opioidit ovat morfiinia huomattavasti vahvempia. Höpö höpö. Oikeasti opioidit jaetaan mietoihin, keskivahvoihin sekä vahvoihin, ja morfiini kuuluu vahvoihin.

HS:n mukaan opioidit ovat morfiinia vahvempia kipulääkkeitä, joita käytetään myös huumeena. Oikeasti myös morfiinia miedompia opioideja käytetään huumeena, eivätkä kaikki opioidit ole kipulääkkeitä, vaikka niitä huumeena käytetäänkin.

Se Hesarin jutusta. Mitä opioidit sitten oikeasti ovat? Ne voi jakaa neljään ryhmään:

1) Oopiumunikosta saatavat oopiumalkaloidit (morfiini, kodeiini ja tebaiini)

2) Oopiumalkaloidien puolisynteettiset johdannaiset (kuten oksikodoni ja heroiini)

3) Synteettiset (kuten fentanyyli ja metadoni)

4) Endogeeniset eli elimistön tuottamat (kuten endorfiini)

Kyllä vain, mielihyvähormoni endorfiinikin on opioidi, kuten pari muutakin elimistön tuottamaa ainetta. Endorfiini on yhdistelmä sanoista endogeeninen ja morfiini, eli se tarkoittaa sisäsyntyistä morfiinia.

Opioidikriisistä uutisoitaessa olennaisia ovat kuitenkin muut kuin elimistön omat opioidit. On kaksi syytä, miksi ihmiskunta on niistä kiinnostunut: niiden kipua lievittävä eli analgeettinen vaikutus sekä euforisoiva vaikutus.

Lääketiede on kiinnostunut analgeettisesta ja päihteilijät euforisoivasta vaikutuksesta.

Morfiini on kivunlievittäjänä usein viimeinen vaihtoehto, eli se otetaan käyttöön, kun muista opioideista ei ole riittävää apua. Se on analgeettiselta vaikutukseltaan siis huippuluokkaa. Tosin joidenkin syöpäkipujen hoidossa metadonia pidetään yhtä tehokkaana.

Myös euforisoivalta vaikutukseltaan morfiini on parhaimmistoa. Joidenkin mielestä oksikodonin vaikutus on miellyttävämpi, mutta useimmat vertailevaan tutkimustyöhön panostavat narkit kallistuvat morfiinin kannalle.

Pelätty ja huippuvahva fentanyyli jää vertailussa usein oksikodonin taakse. Fentanyylin poikkeuksellinen vahvuus tarkoittaakin sitä, että kun muut lääketieteessä käytettävät opioidit mitataan milligrammoissa, fentanyylin tapauksessa käytetään mikrogrammoja eli gramman miljoonasosia.

Euforisoivalta vaikutukseltaan opioidien ylivoimainen ykkönen on heroiini. Sen analgeettinen vaikutus ei kuitenkaan ole morfiinin tasoa, joten sitä ei lääketieteessä käytetä.

Lehtijutuissa ei luonnollisestikaan ole aina tilaa kertoa näin perusteellisesti opioideista, eikä se jutun pointin kannalta yleensä ole tarpeenkaan. Se tuskin myöskään pitäisi lukijan mielenkiintoa yllä.

Jos minun täytyisi jutussa kertoa lyhyesti ja kansantajuisesti, mitä opioidit ovat, kuvailisin niitä näin: "Opioidit ovat morfiinin sukuisia aineita, joita käytetään kipulääkkeenä ja huumeena." Eiköhän se kertoisi kaiken olennaisen, ja tarkennuksia voisi tehdä sen mukaan, mikä on jutun kärki.

Tosin poikkeuksia aina on. Esimerkiksi ripulilääke Imodiumin vaikuttava aine loperamidi on synteettinen opioidi, mutta sillä ei ole analgeettista eikä euforisoivaa vaikutusta.

Heroiinissa voi olla HIV – tästä on kyse

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna kaksi postausta kirjasta nimeltään Tästä on kyse - Tietoa päihteistä. Sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1996 ja neljäs sekä viimeinen vuonna 2002. Kirjan oli ilmeisesti tarkoitus olla jonkinlainen Sudenpentujen käsikirja huumevalistajille, mutta koska tuohon aikaan valistustyö oli lähinnä pelottelua ja valehtelua, on teoksen sisältökin juuri sitä.

Ensimmäisessä postauksessa kerroin, millaista "valistusta" kirja tarjoaa kannabiksesta ja psykedeeleistä. Toisessa postauksessa kävin läpi opuksen stimulanttiosaston. Kolmas postaus minun oli tarkoitus tehdä jo aikoja sitten, mutta kirja aiheutti yliannostuksen ja mielenterveysongelmia. Levättyäni nyt pari kuukautta pystyn taas jatkamaan työtä. Vielä on sedatiivit jäljellä, joten eiköhän vilkaista, mitä kaikkea kirja niistä kertookaan.

HEROIINI

Heroiinin fyysiset vieroitusoireet kestävät noin 7-10 vuorokautta, kodeiinin aiheuttamat oireet kestävät kaksi viikkoa. Heroiini on kaikkein euforisoivin opioidi ja muutenkin übervahvaa kamaa. Kodeiini sen sijaan on kaikkein miedoin Suomessa kivunhoidossa käytettävä opioidi ja ihan löröä verrattuna polleen. Miten ihmeessä heroiinin viekkarit voisivat kestää vähemmän aikaa kuin kodeiinin? No ei tietenkään mitenkään.

Kaliningradissa 2500 narkomaania sai HIV-tartunnan heroiinista, johon oli lisätty HIV-virusta sisältänyttä verta. Heroiinin valmistajat uskoivat veren tehostavan huumeen vaikutusta. Melkoinen tarina, eikö vain? Tämä tapahtui vuonna 1997, ja muistan kuinka siitä uutisoitiin ja kohistiin Suomessa. Tarinan perusteella huumeidenkäyttäjät ovat paitsi kamalia hirviöitä, koska levittävät tahallaan HIViä, myös helvetin tyhmiä, koska luulevat veren tehostavan huumeen vaikutusta. Juuri tällaisia kauhutarinoita media rakastaa ja yleisö janoaa.

Mutta miten on totuuden laita? Se pitää paikkansa, että Kaliningradissa oli räjähdysmäinen HIV-epidemia 90-luvun lopulla, muu ei niinkään. Kirja on käyttänyt lähteenään kahta Helsingin Sanomien artikkelia vuodelta 1997. En ole löytänyt niitä netistä, mutta olen kahlannut läpi lukuisia ulkomaisia artikkeleita aiheesta, ja jostain kumman syystä niistä missään ei ole pienintäkään mainintaa siitä, että heroiiniin olisi lisätty HIViä tai että HIV olisi tarttunut heroiinin mukana. Sen sijaan niissä kerrotaan, että HIV on levinnyt likaisten neulojen välityksellä, niin kuin se yleensä leviää. Jaa-a, kumpaakohan uskoisi, Suomen vai koko muun maailman mediaa? Vuonna 1997 Suomi oli huumeista uutisoinnin suhteen vielä surkea kehitysmaa, joten taidanpa tässä tapauksessa uskoa mieluummin vaikka New York Timesia.

BUPRENORFIINI

Buprenorfiinin kivunlievitys on morfiinin luokkaa, mutta vaikutuksen kesto on kaksinkertainen. Opioidit luokitellaan mietoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin. Buprenorfiini kuuluu keskivahvoihin. Vahvoihin kuuluvat muun muassa oksikodoni, fentanyyli ja morfiini. Kivunhoidossa morfiini on opioidien kuningas, ja siksi sitä määrätään esimerkiksi syövän terminaalivaiheessa usein vasta viimeisenä vaihtoehtona, kun muista opioideista ei enää ole apua. Outo juttu, että kirjan tekijöiden lisäksi kukaan muu ei ole vielä tajunnut bupren olevan morfiinin vertainen kivunlievittäjä. Veikkaan, ettei kukaan tule ikinä tajuamaankaan.

Osittaisena antagonistina buprenorfiini aiheuttaa varsinaisten opiaattien, kuten heroiinin kanssa opiaattivieroitusoireet. Aiheuttaa kyllä siinä tapauksessa, jos henkilö on riippuvainen "varsinaisista opiaateista". Jos taas henkilö ei ole riippuvainen eikä minkäänlaisia viekkareita ilman buprea ole luvassa, ei bupre niitä myöskään aiheuta. Se vain saattaa blokata "varsinaisten opiaattien" vaikutuksen.

Bentsodiatsepiinien tai alkoholin yhtäaikainen käyttö buprenorfiinin kanssa voi johtaa yhteisvaikutuksena yliannostuskuolemaan mm. hengityslaman seurauksena. Tämä on ihan aiheellinen varoitus. Sen tehoa tosin syö se, että kirjan mukaan lähes kaikki aiheuttaa hengityslamaa.

FENTANYYLI

Fentanyyli on noin tuhat kertaa morfiinia voimakkaampaa. Eikä ole, kuin sata. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten täsmällistä kirjan tarjoama tieto on.

GHB

Yhdysvalloissa GHB:tä kerrotaan käytetyn ns. tyrmäystippoina alkoholiin sekoitettuna. GHB liukenee helposti juomiin, se on väritöntä sekä hajutonta, eikä GHB:n alkoholijuomaan lisäämistä juuri pysty erottamaan maustakaan. No ei todellakaan ole hajutonta. Ja pitää kyllä olla makuaistinsa todella pahasti käräyttänyt tapaus jos ei erota juomassaan olevaa gammaa.

BENTSODIATSEPIINIT

Kirja luettelee yhdeksän eri bentsodiatsepiinia ja kertoo niistä vähän sitä sun tätä. Johdonmukaisuutta ei ole. Esimerkiksi diatsepaamin kohdalla kerrotaan ilman mitään erityistä syytä, minkä värisiä markkinoilla olevat tabletit ovat, mutta minkään muun aineen kohdalla tätä ei kerrota. Tematsepaamin kohdalla varoitetaan, että tabletin liuottaminen nesteeseen ja käyttö suonensisäisesti voi johtaa kudostulehduksiin ja amputaatioon. Tämä on toki ihan todellinen riski, mikäli filtteröi tabletin huonosti ja rännää sidosaineita sun muuta moskaa, mutta riski koskee kaikkia bentsoja (tai pillereitä ylipäätään), ei ainoastaan tematsepaamia. Loratsepaamia on markkinoilla paitsi tabletteina myös injektoitavana nesteenä, ja kirja sanoo aineen olevan haluttu katukaupassa sen injektoitavuuden takia. Myös midatsolaamia on markkinoilla sekä tabuina että nesteenä, mutta sen suonensisäisen käytön kirja sanoo aiheuttavan tukkeumia. Kirja ei siis tarkenna, että ainoastaan tabut voivat aiheuttaa tukkeumia, vaan väittää midatsomlaamin ylipäätään tekevän niin. Tämä herättää kysymyksen, miten apteekissa myytävä injektoitavaksi tarkoitettu lääkeaine voisi aiheuttaa tukkeumia. Vastaus: ei mitenkään.

MUUT LÄÄKKEET

Eräät ripulilääkkeet sisältävät opiaattijohdannaisia. Minun tiedossani ei ole Suomen markkinoilla myytäviä ripulilääkkeitä, jotka sisältäisivät opiaattijohdannaisia (sivistäkää minua jos olen väärässä). Kirjan tekoaikaan apteekeissa kuitenkin myytiin ripulilääke Tannoponia, joka oli varsinainen friikki lääkkeiden keskuudessa ja josta kirjoitin postauksen viime elokuussa. Tannoponin vaikuttava aine oli oopiumjauhe, eli oopiumunikon kotahedelmän maitiaisneste, joka oli kuivattu ja jauhettu. Se ei siis ollut mitään oopiaattijohdannaista, vaan itse oopiumia. Että tuokin meni kirjalta pieleen.

Tämä on Tästä on kyse -trilogian viimeinen postaus. En ole yleensä uskonnollinen ihminen, mutta nyt kiitän Jumalaa (joka on muuten luonut maailmaan hillittömän määrän erilaisia huumeita, melkoinen tyyppi) siitä, ettei minun enää ikinä tarvitse koskea kirjaan nimeltä Tästä on kyse - Tietoa päihteistä.

Älkää tekään tehkö niin. Voin kokemusasiantuntijana vakuuttaa, että se aiheuttaa hengityslamaa ja veren hyytymistä. Just say no!

Kumman kipulääkkeen sinä valitsisit?

Subutex on opioidiriippuvaisten korvaushoidossa käytettävä lääke. Se on myös eniten kuolemia Suomessa aiheuttava huume. Tarkemmin sanoen kuolemat aiheuttaa Subutexin vaikuttava aine buprenorfiini, joka on synteettinen opioidi.

Viimeisimmät tarkat tiedot huumekuolemista ovat vuodelta 2010, jolloin menehtyi 156 henkilöä. Buprenorfiini tappoi heistä 46. Toiseksi eniten tappoi tramadoli (26) ja kolmanneksi eniten fentanyyli (16). Synteettisiä opioideja kaikki.

Huumeidenkäyttäjille aineet ovat tuttuja, mutta kuka tavallinen tallaaja tuntee tramadolin? Aika harva. Amfetamiinin, LSD:n ja hasiksen osaa jokainen luetella, mutta Suomen toiseksi tappavin huume on suurelle yleisölle tuntematon.

Ei pitäisi olla. Tramadolia saattaa löytyä kenen tahansa lääkekaapista, sillä se on suhteellisen yleinen kipulääke, jota käytetään esimerkiksi hermosäryn hoitoon. Apteekeissa sitä myydään muun muassa kauppanimillä Tramal ja Tradolan.

Entä kolmanneksi yleisin tappaja fentanyyli? Myös se on kipulääke, mutta harvemmin käytetty kuin tramadoli. Fentanyyliä määrätään vain erittäin voimakkaisiin kiputiloihin. Sillä hoidetaan esimerkiksi syövän terminaalivaiheen kipuja. Fentanyyliä myydään laastarimuodossa, yleensä kauppanimellä Durogesic.

Edes kokeneet huumeidenkäyttäjät eivät aina ymmärrä, miten vahvaa fentanyyli on. Niinpä Durogesic-laastarien teho tulee monelle yllätyksenä, ja laastarin laittaminen suuhun tai nielaiseminen pikaisen vaikutuksen toivossa voi olla kohtalokasta. Fentanyyli, jota media kutsuu myös synteettiseksi heroiiniksi, onkin ajoittain otsikoissa laastareiden väärinkäytön aiheuttamien kuolemien takia.

Tramadoli sen sijaan ei uutisissa näy. Heroiini, kokaiini, ekstaasi ja gamma ovat kyllä jatkuvasti esillä, mutta ne eivät edes yhdessä tapa niin paljon kuin tramadoli.

Subutexia on helppo demonisoida, koska sitä käyttävät vain narkomaanit. Fentanyyliinkin kuolevat lähinnä laastareiden väärinkäyttäjät. Tramadolia kuitenkin käyttävät monet töissä käyvät ja perheestään huolehtivat tavalliset ihmiset. Ehkä juuri siksi tramadolista ei revitä kohuotsikoita. Kukapa haluaisi leimata niin sanottuja kunnon kansalaisia huumeidenkäyttäjiksi. Tai omaa läheistään.

Opioideissa on riskinsä ja haittansa, mutta niiden lääkekäyttöä ei kyseenalaisteta. Toisin on kannabiksen laita. Kannabis on turvallisempi kipulääke kuin opioidit, sillä se ei aiheuta fyysistä riippuvuutta eikä sen yliannostukseen voi kuolla. Tästä huolimatta on paljon helpompaa saada resepti tramadolille tai jollekin muulle opioidille kuin lääkekannabikselle.

Tramadolireseptin voi kirjoittaa kuka tahansa lääkäri, mutta kannabista monet lääkärit eivät suostu määräämään lainkaan. Lääkekannabista ei edes saa pelkällä reseptillä, vaan potilaan on lisäksi haettava erityislupaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta. Luvan voi saada vuodeksi kerrallaan. Ensimmäinen lupa myönnettiin vuonna 2006, ja kesällä 2013 niitä oli myönnetty noin sata.

Kannabis ei auta kaikkiin kiputiloihin, joita yleensä hoidetaan opioideilla. Joissain tapauksissa se kuitenkin auttaa. Tällaisissa tapauksissa on vaikea perustella, miksi koukuttava ja tappava opioidi olisi parempi vaihtoehto kuin kannabis.

Koska huumevalistuksessa vedotaan aina lapsiin, teen minäkin niin. Jos siis sinun lapsesi olisi pakko turvautua vahvaan kipulääkitykseen, haluaisitko hänen käyttävän mieluummin Subutexin jälkeen Suomen tappavinta huumetta vai ainoastaan miedoksi huumeeksi luokiteltua kannabista?