Sekasorron ja kuumotusten vuosi 2019

On aika katsoa taaksepäin ja todeta, että vuonna 2019 Tor-verkon suomalaisessa huumeskenessä tapahtui enemmän kuin viitenä aikaisempana vuotena yhteensä.

Silkkitie perustettiin loppuvuodesta 2013 ja Sipulikanava alkuvuodesta 2014. Skene nykymuodossaan syntyi näiden sivustojen myötä. Sipulikanava bustattiin loka-marraskuun vaihteessa 2017 ja se korvautui Torilaudalla (jota myös Sipulitoriksi kutsutaan), mutta muuten tilanne pysyi suhteellisen vakaana vuoteen 2019 saakka.

Sitten alkoi tapahtua.

Helmi-maaliskuun vaihteessa 2019 Silkkitie sulkeutui. Tekniset ongelmat olivat riivanneet sivustoa jo vuosia, mutta sulkeutuminen tuli silti yllätyksenä. Yleisesti oletettiin, että Silkkitie jatkaisi rahan tahkoamista Kapteenille niin pitkään kuin mahdollista vaikka autopilotilla.

Silkkitien jättämää tyhjiötä ilmestyivät täyttämään Kauppa ja Sipulimarket. Kauppa kuitenkin katosi pian ilman selityksiä, mikä lisäsi suomalaisten vendorien epäluuloa darknet marketeja kohtaan. Niinpä jotkin tunnetut ja hyvämaineiset vendorit alkoivat myydä huumeita täysin uudella tavalla. Ne mainostivat tuotteitaan Torilaudalla ja hoitivat kaupankäynnin Tor-verkon JitJat-viestisovelluksessa.

Toukokuussa Tulli julkaisi tiedotteen, jossa kertoi takavarikoineensa Silkkitien palvelimen. Tämä luonnollisesti aiheutti kuumottelua Torilaudalla.

Minä puolestani julkaisin Sipulimarketin ylläpidon haastattelun. Päädyin myös itse haastateltavaksi, sillä sain kunnian vierailla Yle Puheella Juuso Pekkisen ohjelmassa. Tunnin mittainen jakso löytyy Yle Areenasta nimellä "Tor-verkon huumekaupasta ja huumejournalismista Aarno Malinin kanssa".

Minä ja Juuso.

Kesällä JitJat lakkasi toimimasta. Sipulimarket oli jo vakiinnuttanut asemansa Silkkitien korvaajana, joten takaiskun kokeneet JitJat-myyjät siirtyivät sinne. Sipulimarket kuitenkin kärsi jatkuvasta häiriköinnistä ja kiristysyrityksistä. Siitä myös levitettiin phishing-linkkejä, joilla kalasteltiin käyttäjien tunnuksia. Joku teki kaikkensa lietsoakseen epäluottamusta Sipulimarketia kohtaan.

Elokuussa Sipulimarketin vastainen kampanja sai huipennuksensa, ja minä jouduin tapahtumien keskipisteeseen. Torilaudalla julkaistiin kuvakaappauksina minun yksityiset keskusteluni marketin ylläpidon ja joidenkin vendorien kanssa. Näytti siltä, että Sipulimarketiin oli murtauduttu, joten ylläpito sulki sivuston.

Joku siis käytti minua pelinappulana kaataakseen Sipulimarketin. Torilauta kuohui, ja Ylilaudallakin asiaa puitiin. Oloni oli epätodellinen. Aivan kuin minut olisi tempaistu keskelle jonkin saippuasarjan villeimpiä käänteitä. Saippuasarja tosin ei ollut ihan perinteinen, vaan sijoittui pimeän verkon huumemaailmaan.

Sipulimarketin sulkeuduttua Tor-verkkoon ilmestyi saman tien uusi huumekauppasivusto nimeltä Keidas. Suuri osa vendoreista siirtyi sinne, mutta jotkut välttelivät sitä ja alkoivat mieluummin myydä huumeita sähköpostitse.

Lokakuussa Sipulimarket teki comebackin, kun sen ylläpito oli vakuuttunut siitä, ettei kukaan sittenkään ollut murtautunut sivustolle. Itsellenikin oli tässä vaiheessa valjennut asioiden todellinen laita. Yksityisviestieni vuotamisen takana oli Keitaan ylläpito, joka sattui olemaan myös Kaupan ylläpito. Hän oli päässyt käsiksi viesteihini, koska olin kirjautunut Kauppaan samoilla tunnuksilla kuin Sipulimarketiin. Voit lukea aiheesta lisää täältä.

Kun Sipulimarket avasi taas ovensa, Keidas katosi ilman selityksiä, aivan kuten Kauppa aikaisemmin. Varmaa syytä tähän en tiedä, mutta olen kuullut, että Keidas olisi joutunut jonkinlaisen tietomurron kohteeksi.

Pian Sipulimarketin ylläpitoon otti yhteyttä sivuston käyttäjä, joka kertoi, että hänen ostajatilinsä oli kaapattu phishing-linkillä ja sillä oli annettu feikki positiivinen palaute KymppiSäkki-nimiselle vendorille. Tämä viittasi siihen, että KymppiSäkki oli Keitaan ylläpito. KymppiSäkille tuli porttikielto Sipulimarketiin.

Marraskuussa minuun otti yhteyttä henkilö, joka kertoi aikeestaan avata Tor-verkkoon täysin uudenlainen piilopalvelu nimeltä Utopia. Keitaan/Kaupan ylläpidon sikailujen takia olin aluksi epäluuloinen häntä kohtaan, mutta pian huomasin sen olevan turhaa. Utopia on erittäin lupaava palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä tekemään järkeviä päätöksiä huumeiden ostamiseen ja käyttöön liittyen. Voit lukea lisää Utopiasta täältä.

Loppuvuodesta Tor-verkkoon nousi kusetussivustoja solkenaan. Niillä oli nimiä kuten Alepa, Prisma, Espoo ja Torikauppa. Yleisesti ajatellaan, että niiden takana oli yksi ja sama henkilö, ja eräs yhteydenottaja esittikin minulle siitä todisteet.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että esimerkiksi Alepa ja Prisma olivat Keitaan kopioita, mistä jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä.

Prisma ja Keidas.

Minulle on esitetty varsin vakuuttavat todisteet myös siitä, että kusetussivustojen tekijä toimi Silkkitiellä TwoWolves-nimisenä vendorina. TwoWolves kalasteli phishing-linkeillä ostajien tunnuksia vuonna 2017. Myös vendorit Chohanzia ja DeepStatus tekivät samaa. Kaikkien toiminta oli kuin samasta muotista, joten nimimerkkien takana lienee sama henkilö. Voit lukea aiheesta lisää täältä.

Vuosi 2019 sai joulukuussa dramaattisen päätöksen, kun Tulli piti tiedotustilaisuuden, jossa väitti sulkeneensa Silkkitien ja tunnistaneensa lähes 8 000 sivuston käyttäjää. Väite sulkemisesta on täyttä paskaa, ja siitä voit lukea lisää täältä. Väite käyttäjien tunnistamisesta lienee täyttä totta, joten Torilaudalla alkoi ennennäkemätön kuumottelu. Keskustelu kotietsinnöistä ja kuulusteluista kävi vilkkaana, ja se jatkuu edelleen.

Sellainen oli vuosi 2019. Entä mitä on odotettavissa vuonna 2020?

Varmaa on, että Torilauta tulee sulkeutumaan 1. marraskuuta 2020, sillä laudan perustaja sysop on näin ilmoittanut. Lisäksi veikkaan, että Sipulimarket tulee vahvistamaan asemaansa Silkkitien manttelinperijänä, ja rotta, joka myös Kauppiaana tunnetaan, tulee jatkamaan ihmisten huijaamista phishing-linkeillä ja uusilla kusetussivustoilla. Tulli ei tule saamaan Kapteenia kiinni ja väistää jatkossakin aihetta koskevat kysymykset.

Sipulimarketilla on muuten infosivu avoimessa verkossa osoitteessa sipulimarket.net. Kusettaja on ostanut osoitteen sipulimarket.fi, josta löytyy virallisen infosivun kanssa muuten identtinen sivu, paitsi että linkki marketiin on vaihdettu phishing-linkiksi.

Palaan vielä Juuso Pekkiseen. Vuoden 2019 lopussa Yle julkaisi artikkelin, jossa Juuso listaa ohjelmansa jaksoja, jotka jokaisen tulisi kuunnella. Huumejakson hän mainitsee ensimmäisenä. Paukuttelen sen vuoksi henkseleitä vielä pitkään.

Huumekäyttäjän oppikoulu

Luulin jo olevani niin turtunut median ajoittaiseen typeryyteen, ettei järjettöminkään huumeuutinen saisi sappeani kiehumaan, mutta väärässä olin.

Yle tuuttasi 18. marraskuuta bittiavaruuteen uutisen, joka ei ole uutinen lainkaan, vaan nippu väitteitä, joita ei perustella mitenkään. Tämä sinänsä on valitettavan tyypillinen tapa uutisoida huumeista, mutta nyt mennään metsään poikkeuksellisen lujaa.

Tiivistettynä "uutisessa" haastatellaan kajaanilaista nuorisotyöntekijää, joka kertoo kauhutarinoita huumeidenkäyttäjistä ja Järvenpään päihdesairaalasta. Jutun lopussa haastatellaan myös päihdesairaalan johtajaa, joka ampuu nuorisotyöntekijän väitteitä alas.

Mitään muita lähteitä toimittaja ei ole käyttänyt, joten jutussa on sana sanaa vastaan. Tästä huolimatta toimittaja on tehnyt tarkoitushakuisen valinnan kertoa nuorisotyöntekijän sanomiset faktoina, joiden varaan hän rakentaa koko jutun, kun taas päihdesairaalan johtajan sanomiset hän kertoo lainauksin, eli johtajan mielipiteinä.

Otsikko kuuluu näin: Huumevieroitus voi olla huumekäyttäjän oppikoulu – lääkkeet päätyvät katukauppaan. Tässähän ei ole mitään uutta. Huumevieroituksessa olevat usein kertovat toisilleen kokemuksiaan ja jakavat tietoa keskenään. Tätä ilmiötä kuvaili jo William S. Burroughs omaelämäkerrallisessa romaanissaan Nisti, joka julkaistiin vuonna 1953.

Toisin kuin otsikossa annetaan ymmärtää, kaikki lääkkeet eivät suinkaan päädy katukauppaan. Pieni määrä päätyy, sillä valvonta ei aina pelaa. Aivan kuten jotkut terveyskeskusasiakkaat myyvät lääkärin heille määräämät reseptilääkkeet kadulla. Nämä ovat lieveilmiöitä, joita ei voi täysin kitkeä pois niin kauan kun lääkkeitä ylipäätään on olemassa.

Sitten päästään itse asiaan. Ingressissä todetaan näin: Moraali rappeutuu huumepiireissä entisestään, sillä vanhemmat käyttäjät opastavat yhä nuorempia suonensisäisiin huumeisiin. Mihin tämä väite perustuu? Onko jossain tilasto tai tutkimus, joka kertoo huumepiirien yleisen moraalin tason? Onko jossain diagrammi, joka kertoo kokeneiden opastajien ja kokemattomien nuorten välisen ikähaarukan?

Jos väite esitettäisiin nuorisotyöntekijän mielipiteenä, niin mikäs siinä, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan väite esitetään faktana.

Ja pahemmaksi menee leipätekstissä: Vielä 15 vuotta sitten vanhemmat käyttäjät kunnioittivat sitä, että he eivät myyneet huumeita alaikäisille. WTF?!?

Alaikäisten huumeidenkäyttö oli kyllä ihan todellinen ongelma myös 15 vuotta sitten ja – uskokaa tai älkää – jopa sitä ennen. Nykyään huumeita voi tilata netistä, mutta ennen vanhaan ne oli pakko ostaa muilta käyttäjiltä. Mistä muualtakaan alaikäiset olisivat niitä ostaneet, jos eivät vanhemmilta käyttäjiltä?

Hassu juttu muuten, että lapsuuteni huumevalistuksessa käyttäjät kuvattiin moraalittomina hirviöinä, mutta nyt heitä muistellaan ritarillisina periaatteen ihmisinä.

Onneksi edes osa kajaanilaisen nuorisotyöntekijän horinoista esitetään lainauksina, eikä faktoina. Hän muun muassa sanoo, että Järvenpään päihdesairaalasta haetaan korvaushoitolääkkeitä Kajaanin seudulle, jossa Subutexin kysyntä on kovaa ja sen arvo satoja euroja.

Siis satoja euroja!

Lisäksi hän sanoo, että huumeiden hankkiminen on muuttunut siten, että ennen piti tuntea käyttäjiä, mutta nykyään netistä tilaaminen on helpottunut huomattavasti.

Jälkimmäinen lainaus on totta, mutta se on ristiriidassa ensimmäisen kanssa. Kun kerran netistä tilaaminen on helpottunut, miksi Kajaanissa maksetaan Subutexista satoja euroja? Kuka tahansa voi tilata esimerkiksi Silkkitieltä Subutexia suoraan postilaatikkoonsa, ja viimeksi kun tarkistin, oli Suomesta tilatun Subutexin hinta 46–60 euroa. Miksi kukaan maksaisi siitä satoja euroja?

Vaikuttaa surkealta opinahjolta tuo "huumekäyttäjän oppikoulu". Tai sitten Kajaanissa asuu Suomen vajaaälyisimmät narkkarit. Minä en siihen usko, mutta nuorisotyöntekijän puheista sellaisen käsityksen saa.

On surullista, että huumeista ja niiden käyttäjistä uutisoidaan edelleen näin ala-arvoisesti. Yksi syy tämän blogin (jota minun pitäisi päivittää huomattavasti useammin) perustamiseen oli se, että huumeista voi kertoa mediassa mitä tahansa satuja, eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Yleensä viestimet pitävät velvollisuutenaan korjata esittämänsä väittämät, jos ne osoittautuvat virheellisiksi, mutta huumeuutisiin tämä ei päde. Ilmeisesti taustalla on ajatus, että virheellisistä väittämistä kärsivät ainoastaan käyttäjät, tuo yhteiskunnan vihattu pohjasakka, eivätkä he kehtaa tai pysty vaatimaan oikaisua.

Lisäksi huumeiden ja käyttäjien demonisointi myy aina.

Docventures 420

Tänään alkaa Docventuresin kolmas tuotantokausi. Docventures on suomalaisille jo niin tuttu formaatti, että kovin massiivista promokampanjaa Riku Rantala ja Tunna Milonoff eivät ole tällä kertaa tehneet.

Toista oli kaksi vuotta sitten, kun Docventuresin ensimmäistä tuotantokautta rummutettiin. Tuolloin Yle julkaisi runsaasti promomateriaalia, sekä kuvia että videoita. Alla yksi esimerkki kuvista:

Kahden vuoden takaisia videoita en ole enää löytänyt YouTubesta tai Ylen sivuilta, joten Facebook-linkki esimerkkivideoon riittäköön. Alla ottamani kuvankaappaus siitä:

En tiedä, huomasiko kukaan muu tätä, mutta promomateriaaliin on kätketty hauska yksityiskohta. Yksi seinäkelloista on nimittäin pysäytetty aikaan 4:20. Antamissani esimerkeissä se on kolmas kello vasemmalta, mutta joissain videoissa se on toinen vasemmalta.

Promokuvassa näkyy Rikun rannekello, jonka mukaan kello on kaksikymmentä vaille kolme. Seinäkellot näyttävät siis samaa aikaa, mutta eri aikavyöhykkeillä – kaikki muut paitsi yksi.

4:20 viittaa kannabikseen. Viittauksen kerrotaan saaneen alkunsa vuonna 1971 San Rafaelissa, Kaliforniassa, kun joukko teinejä päätti kokoontua kyseiseen kellonaikaan iltapäivisin polttamaan pilveä.

Sittemmin huhtikuun kahdeskymmenes päivä, joka yhdysvaltalaiseen tapaan merkitään 4/20, on muodostunut juhlapäiväksi, jolloin pajauttelijat kokoontuvat yhteen lempiharrastuksensa merkeissä.

Luvusta 420 on tullut niin suosittu kannabiksen symboli, että se on Yhdysvalloissa aiheuttanut viranomaisille päänvaivaa. Idahossa pössyttelijät ovat varastaneet 420 mailin merkkipaalun moottoritien varrelta niin usein, että se on korvattu 419,9 mailin merkillä.

Idaho ei ole ainoa osavaltio, joka on kärsinyt varkauksista. Ainakin Washingtonissa ja Coloradossa on tapahtunut samaa, ja myös ratkaisu ongelmaan on ollut sama.

Minnesotassa Goodhuen piirikunnassa on puolestaan tuskailtu tienviittojen kanssa. Piirikunnan läpi kulkee "420th Street", ja sen tienviitat on varastettu niin monta kertaa, että niissä lukee nykyään "42X Street".

Viranomaiset kokeilivat kylttien pulttaamista ja hitsaamista kiinni tolppiin, mutta kyltit vietiin tolppineen. Jos tolpat valettiin sementtiin, veivät varkaat sementinkin. Vasta kylttien muuttaminen muotoon "42X Street" lopetti varkaudet.

Docventures esitti ensimmäisellä tuotantokaudellaan kannabista käsittelevän dokumentin, joten 420-viittaus sopi promomateriaaliin kuin kaisla martikaiseen.

Nyt alkavalla kolmannella kaudella ei valitettavasti nähdä yhtään päihdeaiheista dokumenttia.

Oopiumia sai apteekeista vielä 2008 – ja ilman reseptiä

Kuluneen viikon kovin juttu oli Ylen tuottama neliosainen dokumenttisarja Huume-Suomen historia, jonka ensimmäisen osan TV1 esitti maanantaina. Kaikki jaksot ovat nähtävissä Areenassa, ja kokonaisuuteen kuuluu lisäksi neljä verkkodokumenttia.

Dokumenttisarja kertoo, kuinka monista yleisesti käytössä olleista lääkeaineista tuli 1900-luvun jälkipuoliskolla laittomia huumeita. Niin kattava ja ansiokas kuin sarja onkin, jotain jäi pimentoon: lääkemaailman outolintu Tannopon.

Kuten sarjassa kerrotaan, oopiumin myynti Suomen apteekeissa loppui 1950-luvulla. Oopiumin käyttö lääkkeenä ei kuitenkaan loppunut tähän, sillä samalla vuosikymmenellä suomalainen lääketehdas Orion toi markkinoille ripulilääke Tannoponin, joka sisälsi oopiumjauhetta.

Oopiumi, kuten muutkin opioidit, kovettaa tehokkaasti vatsaa, joten Tannoponista tuli hyvin suosittu ripulilääke. Suosiota tuskin heikensi oopiumin euforisoiva vaikutus.

Tannoponia valmistettiin peräti vuoteen 2008 saakka. Valmistus lopetettiin Orionin mukaan siksi, ettei oopiumia enää ollut saatavilla raaka-aineeksi. Selitys ei kuulosta uskottavalta, sillä vuonna 1961 YK valtuutti Intian tuottamaan oopiumia lääkinnällisiin tarkoituksiin, ja maa tekee sitä edelleen.

Todellinen syy lienee se, että viranomaiset epäilivät Tannoponia käytettävän muuhunkin kuin ripulin hoitoon.

Tannoponia on myyty pulloissa, tuubeissa ja erilaisissa pahvipakkauksissa, mutta 2000-luvulla markkinoilla oli enää yksi vaihtoehto, kymmenen tabletin pahvipakkaus. Vaikka Tannopon sisälsi oopiumia, sai sitä ilman reseptiä. Apteekkien hyllyillä sitä ei kuitenkaan nähnyt, vaan sitä piti erikseen pyytää. Lisäksi monet apteekit suostuivat myymään vain yhden pakkauksen kerrallaan.

Yhden tabletin sisältämä määrä oopiumia oli hyvin pieni, mutta väärinkäyttöä esiintyi silti. Mikäänhän ei estä ottamasta useampia tabletteja kerralla. Opioidiriippuvaisten keskuudessa Tannoponia käytettiin vieroitusoireiden lievittämiseen.

Tannoponissa oli vielä yksi erikoinen piirre. Huume-Suomen historian yskänlääkkeitä koskevassa verkkodokumentissa kerrotaan lääkekasvi belladonnasta, joka on sukua hulluruoholle. Molemmat sisältävät atropiinia ja skopolamiinia, jotka pieninä määrinä avaavat keuhkoputkia, mutta suurina määrinä ovat tappavan myrkyllisiä. Dokumentin mukaan belladonnaa sisältäviä lääkkeitä sai apteekeista 1970-luvulle saakka.

Tähän on olemassa poikkeus. Tannopon sisälsi myös belladonnaa.

Jos Tannoponeja söi liikaa, alkoi nähdä kaiken kahtena ja kärsiä muun muassa pahoinvoinnista ja kuumeisesta olosta. Tämä johtui atropiinin ja skopolamiinin aiheuttamasta myrkytystilasta.

Kannabiskooma

Tiesitkö, että kannabis voi aiheuttaa koomaa? En minäkään, mutta opin sen Ylen uutisesta:

Onhan tuo pelottavaa. Onneksi opiskelija kuitenkin toipui eikä jäänyt vihannekseksi tai kuollut synttärikakun yliannostukseen.

Muutama asia uutisessa kummastuttaa. Ennen kuin paneudun niihin, on syytä käydä läpi miten uutinen on Suomeen päätynyt. Yle on käyttänyt lähteenään uutistoimisto Associated Pressia. Pikaisen googletuksen perusteella myös jokainen tapauksesta englanniksi kirjoittanut tiedotusväline on käyttänyt samaa lähdettä. AP on arvatenkin kääntänyt oman uutisensa espanjankielisestä alkuperäistekstistä.

Sitten niihin kummallisuuksiin. Ensinnäkin sana kooma. Opiskelija siis nautti kannabista ja simahti niin syvään uneen, ettei reagoinut ärsykkeisiin. Tämänkö perusteella hän oli koomassa?

Jos minä juon itseltäni tajun kankaalle, olenko koomassa? Viinan suurena ystävänä olen aina luullut, että minä vain sammun, mutta onko kyse sittenkin jostain paljon vakavammasta? Vai onko niin, että vaivun koomaan vain jos nukahdan pilvessä enkä kännissä? Entä unilääkkeet, aiheuttavatko ne unen vai kooman?

Tajuttomuuden keston luulisi myös vaikuttavan siihen, kehtaako sanaa kooma käyttää. Ylen uutisesta käy ilmi, että opiskelija oli tuotu sairaalaan sunnuntaina. Samana päivänä hän oli toipunut, sairaala oli tiedottanut asiasta ja Ylekin oli siitä jo ehtinyt uutisoida. Entä milloin opiskelija oli vaipunut koomaan? Monet englanninkieliset artikkelit tarkentavat, että myös se tapahtui sunnuntaina. Ylekin siis tiesi tämän, mutta jätti kertomatta. Melko lyhyt kooma kun kesti about sammumisen ajan.

No, annetaan terminologian olla ja siirrytään muihin kummallisuuksiin. Nimittäin siihen, mitä (muuta) Yle jättää kertomatta.

Esimerkiksi The Washington Post ja ABC News muistuttavat, että vielä ei ole selvää, oliko opiskelija nauttinut myös muita huumeita tai oliko hänellä terveysongelmia. Ne ovatkin seikkoja, jotka on hyvin aiheellista selvittää ennen kuin kooman aiheuttaja julistetaan. Yle ei kuitenkaan näe syytä muistuttaa tästä.

Fow News ja The Bullet Wire puolestaan kirjoittavat oireista eri tavalla kuin Yle. Ylehän kertoo, että sairastuneet kärsivät punaisista silmistä ja epäsäännöllisestä sydämensykkeestä. Fox ja Bullet Wire kertovat kyllä saman, mutta ne lisäävät listaan myös kolmannen oireen: euforian.

Euforia ei ihan äkkiseltään kuulosta asialta, josta joku kärsisi. Muistan kuitenkin lukeneeni eräästä kasvikirjasta, että yksi kannabiksen haittavaikutuksista on sairaalloinen hyvänolon tunne. Jos joku pitää hyvää oloa sairaalloisena niin miksei myös euforiaa sairaalahoitoa vaativana. Meitä on joka junaan.

Suomen tiedotusvälineissä ei kerrota huumeista positiivisia asioita, ja siksi Yle on jättänyt euforian mainitsematta. Kuulostaisi kieltämättä hölmöltä väittää, että sairastuneet kärsivät euforiasta, mutta yhtä hölmöltä kuulostaa punaisista silmistä kärsiminen. Kannabis laajentaa silmien verisuonia, eikä se aiheuta kärsimystä sen enempää kuin silmien verestäminen muutenkaan.

En tiedä mitä alkuperäisessä espanjankielisessä tekstissä on lukenut, mutta uutistoimisto AP on tehnyt omat kyseenalaiset ratkaisunsa levittäessään maailmalle tiedon euforian ja verestävien silmien kanssa kamppailevista ihmispoloista. Ylen vastuuta omasta uutisestaan AP:n häröily ei poista.

Ymmärrän toki, että jokainen media käyttää lähdeaineistoa valikoivasti. Ylen uutinen tuo kuitenkin ikävällä tavalla mieleen takavuosikymmenten valistuslinjan, jossa pelottavat asiat kerrotaan liioitellen ja pelottelun tehoa heikentävät faktat jätetään kertomatta.

PS. Vuorokausi myöhemmin Yle korjasi artikkeliaan toimitukseen tulleen palautteen vuoksi:

Alkuperäistä tekstiä ei siis enää löydy. Poissa ovat punaiset silmät ja tilalle on tullut muistutus mahdollisista muista aineista ja terveysongelmista. Korjauksista huolimatta uutinen kertoo vain siitä, että joku nukahti pilvessä.