Näytetään tekstit, joissa on tunniste hofmann. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hofmann. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. joulukuuta 2017

LSD on tie, totuus ja elämä

Uskonnolliset sarjakuvatraktaatit ovat varmasti monille Punaisen Kolmion lukijoille tuttuja.

Tarkoitan siis niitä yhdysvaltalaisen Jack T. Chickin (1924–2016) piirtämiä ja julkaisemia lyhyitä sarjakuvia, joissa haudanvakavaan sävyyn varoitellaan uskovaisia kaikesta mahdollisesta paholaisesta mormoneihin. (Chick oli itse baptisti.)

Traktaatteja on suomennettu ahkerasti. Ainakin vielä vuosituhannen vaihteessa niihin saattoi törmätä keskellä katua, kun höyrypäisimmät uskovaiset jakoivat niitä ohikulkijoille. Nykyään niitä myydään muun muassa täällä.

Traktaateissa on varoiteltu kaiken muun ohella myös huumeista, totta kai. Huumeille on omistettu oma sarjakuvansa, joka on suomennettu nimellä "Luota minuun!".


Olen lukenut tuon sarjakuvan, mutta en omista sitä, valitettavasti. Toisaalta en sitä niin paljon kaipaakaan, että olisin valmis maksamaan siitä. Googlaamalla löysin sarjakuvasta englanninkielisen pätkän, jossa LSD:n kokeilija kuolee takauman aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Kyllä, luit aivan oikein.


Traktaateista on tehty paljon parodioita. Myös sellainen parodia on olemassa, jossa Jumalan sijaan pelastajana onkin LSD.

Valitettavasti en tiedä, kuka tuon parodian on tehnyt. Se on selvää, että tekijä tuntee hyvin sekä LSD:n historian että Jack T. Chickin sarjakuvat. Parodian piirrostyyli ja kerronta mukailevat riemastuttavasti Chickin hengentuotteita.

Parodia on nimeltään "Chemical Salvation?". Se on julkaistu vuonna 2006, jolloin LSD:n keksijä Albert Hofmann täytti sata vuotta.


Merkittävin ero parodian ja alkuperäisten traktaattien välillä on se, että parodiassa kerrotut asiat ovat totta. Se toimiikin hyvänä tietopakettina LSD:stä ja psykedeeleistä.


Parodian voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Suosittelen sitä kaikille muille paitsi niille, jotka suhtautuvat Jack T. Chickin sarjakuviin vakavasti.

Heille suosittelen LSD:tä.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Älä hiisaa, ota happoa!

Huhtikuun 19. päivä vuonna 1943 sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann kokeili ensimmäistä kertaa erästä keksimäänsä ainetta. Aineen nimi oli lysergihapon dietyyliamidi eli LSD. Hofmann ei tiennyt miten aine vaikuttaisi, joten hän otti sitä vain 0,25 milligrammaa, minkä arveli olevan niin pieni määrä, että mahdolliset vaikutukset tulisivat olemaan hyvin lieviä.

LSD:n tapauksessa annos sattuu kuitenkin olemaan melkoinen pläjäys.

Hofmann oli työpaikallaan lääkeyhtiö Sandozin laboratoriossa, ja tunsi pian olonsa niin oudoksi, että halusi kotiin. Sota-ajan takia autojen käyttö oli rajoitettua, joten Hofmann valitsi kulkuneuvoksi polkupyörän. Hänen polkiessaan kotiin happo jysähti päähän täydellä voimalla, ja kotimatkasta tuli maailmankuulu.

Nykyään huhtikuun 19. päivä tunnetaan nimellä Bicycle Day. Silloin psykedeeliyhteisö juhlii kaikkien aikojen ensimmäistä happotrippiä.


Sattumoisin heti seuraava päivä eli huhtikuun 20. on kannabiksenkäyttäjien juhlapäivä.

Tarinan mukaan joukko kalifornialaisia teinejä alkoi vuonna 1971 kerääntyä polttamaan pilveä päivittäin kello 16:20, joka Yhdysvalloissa kirjoitetaan muotoon 4:20 pm. Näin numerosarjasta 420 muodostui kannabiksen symboli, ja koska huhtikuun 20. kirjoitetaan Yhdysvalloissa 4/20, on siitä tullut pössyttelijöiden oma päivä.

Teini raapustelee koodia 4:20 – aikuinen, pysytkö kärryillä? Näin otsikoi Yle verkkosivuillaan marraskuussa 2016 julkaisemansa uutisen nuorten käyttämästä huumeslangista.


Leipätekstin ensimmäisessä kappaleessa todetaan näin: Huumeslangi elää jatkuvasti. Karrikoidusti voi sanoa, että sanasto on vanhaa jo ennen kuin sormi ehtii hipaista enteriä.

Esimerkkinä jatkuvasti elävästä huumeslangista juttu luettelee nipun ekstaasia tarkoittavia sanoja: Emppu, eemeli, e-vitamiini, esso, nipsu, naksu, mitsu ja mundo. Esimerkki ei vakuuta, sillä mundoa lukuunottamatta sanat ovat kaikkein vanhimpia ja vakiintuneimpia ekstaasia tarkoittavia sanoja. Ne olivat yleisessä käytössä jo viime vuosituhannella, ja ovat edelleen. (Sitä paitsi mitsu ei tarkoita ekstaasia yleensä, vaan ainoastaan Mitsubishi-logolla varustettuja pillereitä.)

Kannabiksesta juttu kertoo muun muassa näin: 4:20 on kannabiskulttuurissa kellonaika ja päivämäärä; suosittu ajankohta poltella ja yhteinen pössyttelypäivä. 4:19 on vastalause huumeille – vielä on minuutti aikaa päättää toisin.

Luin jutun ensimmäisen kerran marraskuussa 2016 heti sen ilmestyttyä, enkä ollut sitä ennen koskaan aikaisemmin kuullut, että 4:19 tarkoittaisi huumeiden vastustamista. En väitä olevani mikään nuorisoslangin asiantuntija, mutta aika yllättävä tämä tieto oli.

Pian törmäsin numerosarjaan uudestaan, kun Youth Against Drugs vuoden 2017 alussa käynnisti 419-kampanjansa.


Kuten kuvasta näkyy, kampanjan ideana on "Mieti vielä!"

Kampanjan kotisivuilla sanotaan muun muassa näin: 419 on termi, joka tarkoittaa aikaa ennen käyttöä. Lyhyellä aikavälillä minuuttia ennen polttamista tai päivämääränä 19.4.

Mielestäni YAD:lla on monia järkeviä ja inhimillisiä linjauksia, eikä tarkoitukseni ole dissailla järjestöä. Tämän kampanjan nimeä olisi ehkä kuitenkin kannattanut miettiä vielä.

Kuten kampanjan kotisivuilla kerrotaan, 419 tarkoittaa huhtikuun 19. päivää. Ja mikäs merkkipäivä silloin onkaan?

Aivan, Bicycle Day.

Kampanjan kotisivuilla sanotaan näin: 419 haluaa muistuttaa, että aina on aikaa miettiä vielä. Relaamiseen, luovuuteen, ajankäyttöön, tajunnan laajentamiseen, kavereiden saamiseen, olon parantamiseen, jännän hakemiseen, sosiaalisuuteen ja ajankäyttöön on muitakin tapoja kuin kannabis.

Ylläoleva sitaatti saa täysin uuden merkityksen kun tietää, että 419 viittaa LSD:hen.