Faktat haltuun: Opioidien ABC toimittajille

USA:n opioidikriisistä on jauhettu jo useampi vuosi, mutta vieläkin aiheesta kirjoittavat toimittajat ovat usein ihan pihalla siitä, mitä opioidit ovat.

Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Sanomissa hiljattain julkaistu juttu, jossa opioideista kerrotaan näin:

"Opioidit ovat voimakkaita kipulääkkeitä, jotka muistuttavat morfiinia mutta ovat huomattavasti vahvempia. Niitä käytetään laajasti myös huumeena."

Tässä menee pieleen kaikki. Siis ihan kaikki.

Helsingin Sanomien mukaan opioidit siis muistuttavat morfiinia, mutta ovat vahvempia. Toisin sanoen HS:n mukaan morfiini ei ole opioidi. Oikeasti morfiinikin on opioidi, eikä mikä tahansa sellainen, vaan kaikkein vanhin tunnettu opioidi. Morfiini eristettiin oopiumunikon (Papaver somniferum) siemenkodan erittämästä maitiaisnesteestä eli oopiumista jo vuonna 1804.

HS:n mukaan opioidit ovat morfiinia huomattavasti vahvempia. Höpö höpö. Oikeasti opioidit jaetaan mietoihin, keskivahvoihin sekä vahvoihin, ja morfiini kuuluu vahvoihin.

HS:n mukaan opioidit ovat morfiinia vahvempia kipulääkkeitä, joita käytetään myös huumeena. Oikeasti myös morfiinia miedompia opioideja käytetään huumeena, eivätkä kaikki opioidit ole kipulääkkeitä, vaikka niitä huumeena käytetäänkin.

Se Hesarin jutusta. Mitä opioidit sitten oikeasti ovat? Ne voi jakaa neljään ryhmään:

1) Oopiumunikosta saatavat oopiumalkaloidit (morfiini, kodeiini ja tebaiini)

2) Oopiumalkaloidien puolisynteettiset johdannaiset (kuten oksikodoni ja heroiini)

3) Synteettiset (kuten fentanyyli ja metadoni)

4) Endogeeniset eli elimistön tuottamat (kuten endorfiini)

Kyllä vain, mielihyvähormoni endorfiinikin on opioidi, kuten pari muutakin elimistön tuottamaa ainetta. Endorfiini on yhdistelmä sanoista endogeeninen ja morfiini, eli se tarkoittaa sisäsyntyistä morfiinia.

Opioidikriisistä uutisoitaessa olennaisia ovat kuitenkin muut kuin elimistön omat opioidit. On kaksi syytä, miksi ihmiskunta on niistä kiinnostunut: niiden kipua lievittävä eli analgeettinen vaikutus sekä euforisoiva vaikutus.

Lääketiede on kiinnostunut analgeettisesta ja päihteilijät euforisoivasta vaikutuksesta.

Morfiini on kivunlievittäjänä usein viimeinen vaihtoehto, eli se otetaan käyttöön, kun muista opioideista ei ole riittävää apua. Se on analgeettiselta vaikutukseltaan siis huippuluokkaa. Tosin joidenkin syöpäkipujen hoidossa metadonia pidetään yhtä tehokkaana.

Myös euforisoivalta vaikutukseltaan morfiini on parhaimmistoa. Joidenkin mielestä oksikodonin vaikutus on miellyttävämpi, mutta useimmat vertailevaan tutkimustyöhön panostavat narkit kallistuvat morfiinin kannalle.

Pelätty ja huippuvahva fentanyyli jää vertailussa usein oksikodonin taakse. Fentanyylin poikkeuksellinen vahvuus tarkoittaakin sitä, että kun muut lääketieteessä käytettävät opioidit mitataan milligrammoissa, fentanyylin tapauksessa käytetään mikrogrammoja eli gramman miljoonasosia.

Euforisoivalta vaikutukseltaan opioidien ylivoimainen ykkönen on heroiini. Sen analgeettinen vaikutus ei kuitenkaan ole morfiinin tasoa, joten sitä ei lääketieteessä käytetä.

Lehtijutuissa ei luonnollisestikaan ole aina tilaa kertoa näin perusteellisesti opioideista, eikä se jutun pointin kannalta yleensä ole tarpeenkaan. Se tuskin myöskään pitäisi lukijan mielenkiintoa yllä.

Jos minun täytyisi jutussa kertoa lyhyesti ja kansantajuisesti, mitä opioidit ovat, kuvailisin niitä näin: "Opioidit ovat morfiinin sukuisia aineita, joita käytetään kipulääkkeenä ja huumeena." Eiköhän se kertoisi kaiken olennaisen, ja tarkennuksia voisi tehdä sen mukaan, mikä on jutun kärki.

Tosin poikkeuksia aina on. Esimerkiksi ripulilääke Imodiumin vaikuttava aine loperamidi on synteettinen opioidi, mutta sillä ei ole analgeettista eikä euforisoivaa vaikutusta.

Heroiinissa voi olla HIV – tästä on kyse

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna kaksi postausta kirjasta nimeltään Tästä on kyse - Tietoa päihteistä. Sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1996 ja neljäs sekä viimeinen vuonna 2002. Kirjan oli ilmeisesti tarkoitus olla jonkinlainen Sudenpentujen käsikirja huumevalistajille, mutta koska tuohon aikaan valistustyö oli lähinnä pelottelua ja valehtelua, on teoksen sisältökin juuri sitä.

Ensimmäisessä postauksessa kerroin, millaista "valistusta" kirja tarjoaa kannabiksesta ja psykedeeleistä. Toisessa postauksessa kävin läpi opuksen stimulanttiosaston. Kolmas postaus minun oli tarkoitus tehdä jo aikoja sitten, mutta kirja aiheutti yliannostuksen ja mielenterveysongelmia. Levättyäni nyt pari kuukautta pystyn taas jatkamaan työtä. Vielä on sedatiivit jäljellä, joten eiköhän vilkaista, mitä kaikkea kirja niistä kertookaan.

HEROIINI

Heroiinin fyysiset vieroitusoireet kestävät noin 7-10 vuorokautta, kodeiinin aiheuttamat oireet kestävät kaksi viikkoa. Heroiini on kaikkein euforisoivin opioidi ja muutenkin übervahvaa kamaa. Kodeiini sen sijaan on kaikkein miedoin Suomessa kivunhoidossa käytettävä opioidi ja ihan löröä verrattuna polleen. Miten ihmeessä heroiinin viekkarit voisivat kestää vähemmän aikaa kuin kodeiinin? No ei tietenkään mitenkään.

Kaliningradissa 2500 narkomaania sai HIV-tartunnan heroiinista, johon oli lisätty HIV-virusta sisältänyttä verta. Heroiinin valmistajat uskoivat veren tehostavan huumeen vaikutusta. Melkoinen tarina, eikö vain? Tämä tapahtui vuonna 1997, ja muistan kuinka siitä uutisoitiin ja kohistiin Suomessa. Tarinan perusteella huumeidenkäyttäjät ovat paitsi kamalia hirviöitä, koska levittävät tahallaan HIViä, myös helvetin tyhmiä, koska luulevat veren tehostavan huumeen vaikutusta. Juuri tällaisia kauhutarinoita media rakastaa ja yleisö janoaa.

Mutta miten on totuuden laita? Se pitää paikkansa, että Kaliningradissa oli räjähdysmäinen HIV-epidemia 90-luvun lopulla, muu ei niinkään. Kirja on käyttänyt lähteenään kahta Helsingin Sanomien artikkelia vuodelta 1997. En ole löytänyt niitä netistä, mutta olen kahlannut läpi lukuisia ulkomaisia artikkeleita aiheesta, ja jostain kumman syystä niistä missään ei ole pienintäkään mainintaa siitä, että heroiiniin olisi lisätty HIViä tai että HIV olisi tarttunut heroiinin mukana. Sen sijaan niissä kerrotaan, että HIV on levinnyt likaisten neulojen välityksellä, niin kuin se yleensä leviää. Jaa-a, kumpaakohan uskoisi, Suomen vai koko muun maailman mediaa? Vuonna 1997 Suomi oli huumeista uutisoinnin suhteen vielä surkea kehitysmaa, joten taidanpa tässä tapauksessa uskoa mieluummin vaikka New York Timesia.

BUPRENORFIINI

Buprenorfiinin kivunlievitys on morfiinin luokkaa, mutta vaikutuksen kesto on kaksinkertainen. Opioidit luokitellaan mietoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin. Buprenorfiini kuuluu keskivahvoihin. Vahvoihin kuuluvat muun muassa oksikodoni, fentanyyli ja morfiini. Kivunhoidossa morfiini on opioidien kuningas, ja siksi sitä määrätään esimerkiksi syövän terminaalivaiheessa usein vasta viimeisenä vaihtoehtona, kun muista opioideista ei enää ole apua. Outo juttu, että kirjan tekijöiden lisäksi kukaan muu ei ole vielä tajunnut bupren olevan morfiinin vertainen kivunlievittäjä. Veikkaan, ettei kukaan tule ikinä tajuamaankaan.

Osittaisena antagonistina buprenorfiini aiheuttaa varsinaisten opiaattien, kuten heroiinin kanssa opiaattivieroitusoireet. Aiheuttaa kyllä siinä tapauksessa, jos henkilö on riippuvainen "varsinaisista opiaateista". Jos taas henkilö ei ole riippuvainen eikä minkäänlaisia viekkareita ilman buprea ole luvassa, ei bupre niitä myöskään aiheuta. Se vain saattaa blokata "varsinaisten opiaattien" vaikutuksen.

Bentsodiatsepiinien tai alkoholin yhtäaikainen käyttö buprenorfiinin kanssa voi johtaa yhteisvaikutuksena yliannostuskuolemaan mm. hengityslaman seurauksena. Tämä on ihan aiheellinen varoitus. Sen tehoa tosin syö se, että kirjan mukaan lähes kaikki aiheuttaa hengityslamaa.

FENTANYYLI

Fentanyyli on noin tuhat kertaa morfiinia voimakkaampaa. Eikä ole, kuin sata. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten täsmällistä kirjan tarjoama tieto on.

GHB

Yhdysvalloissa GHB:tä kerrotaan käytetyn ns. tyrmäystippoina alkoholiin sekoitettuna. GHB liukenee helposti juomiin, se on väritöntä sekä hajutonta, eikä GHB:n alkoholijuomaan lisäämistä juuri pysty erottamaan maustakaan. No ei todellakaan ole hajutonta. Ja pitää kyllä olla makuaistinsa todella pahasti käräyttänyt tapaus jos ei erota juomassaan olevaa gammaa.

BENTSODIATSEPIINIT

Kirja luettelee yhdeksän eri bentsodiatsepiinia ja kertoo niistä vähän sitä sun tätä. Johdonmukaisuutta ei ole. Esimerkiksi diatsepaamin kohdalla kerrotaan ilman mitään erityistä syytä, minkä värisiä markkinoilla olevat tabletit ovat, mutta minkään muun aineen kohdalla tätä ei kerrota. Tematsepaamin kohdalla varoitetaan, että tabletin liuottaminen nesteeseen ja käyttö suonensisäisesti voi johtaa kudostulehduksiin ja amputaatioon. Tämä on toki ihan todellinen riski, mikäli filtteröi tabletin huonosti ja rännää sidosaineita sun muuta moskaa, mutta riski koskee kaikkia bentsoja (tai pillereitä ylipäätään), ei ainoastaan tematsepaamia. Loratsepaamia on markkinoilla paitsi tabletteina myös injektoitavana nesteenä, ja kirja sanoo aineen olevan haluttu katukaupassa sen injektoitavuuden takia. Myös midatsolaamia on markkinoilla sekä tabuina että nesteenä, mutta sen suonensisäisen käytön kirja sanoo aiheuttavan tukkeumia. Kirja ei siis tarkenna, että ainoastaan tabut voivat aiheuttaa tukkeumia, vaan väittää midatsomlaamin ylipäätään tekevän niin. Tämä herättää kysymyksen, miten apteekissa myytävä injektoitavaksi tarkoitettu lääkeaine voisi aiheuttaa tukkeumia. Vastaus: ei mitenkään.

MUUT LÄÄKKEET

Eräät ripulilääkkeet sisältävät opiaattijohdannaisia. Minun tiedossani ei ole Suomen markkinoilla myytäviä ripulilääkkeitä, jotka sisältäisivät opiaattijohdannaisia (sivistäkää minua jos olen väärässä). Kirjan tekoaikaan apteekeissa kuitenkin myytiin ripulilääke Tannoponia, joka oli varsinainen friikki lääkkeiden keskuudessa ja josta kirjoitin postauksen viime elokuussa. Tannoponin vaikuttava aine oli oopiumjauhe, eli oopiumunikon kotahedelmän maitiaisneste, joka oli kuivattu ja jauhettu. Se ei siis ollut mitään oopiaattijohdannaista, vaan itse oopiumia. Että tuokin meni kirjalta pieleen.

Tämä on Tästä on kyse -trilogian viimeinen postaus. En ole yleensä uskonnollinen ihminen, mutta nyt kiitän Jumalaa (joka on muuten luonut maailmaan hillittömän määrän erilaisia huumeita, melkoinen tyyppi) siitä, ettei minun enää ikinä tarvitse koskea kirjaan nimeltä Tästä on kyse - Tietoa päihteistä.

Älkää tekään tehkö niin. Voin kokemusasiantuntijana vakuuttaa, että se aiheuttaa hengityslamaa ja veren hyytymistä. Just say no!

Hasiksessa voi olla LSD:tä – tästä on kyse

Olin vuosituhannen vaihteessa mukana järjestämässä Mahdollisuuksien toria eräässä nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa. Mahdollisuuksien tori on kaikille avoin ja ilmainen tapahtuma, jossa kansalaisjärjestöt esittelevät toimintaansa.

Myös Youth Against Drugs osallistui tapahtumaan. Yhdistyksen edustaja tuli paikalle, pystytti pöydän ja asetti sille yhden ainokaisen kirjan. Sitten hän katosi läheiseen kahvioon. YAD:n pöydällä ei tosiaan koko päivän aikana ollut mitään muuta kuin yksi paksu kirja, joka kertoi tietysti huumeista.

Menin selailemaan opusta ja purskahdin nauruun, sillä silmiini osui seuraava pätkä: Huumeiden salakuljetus ja myynti on kylmää kaupankäyntiä: markkinointiporras laimentaa myymäänsä tuotetta lisätäkseen myyntivoittoa. Hasikseen on voitu sekoittaa esim. kamelinlantaa, LSD:tä, heroiinia tai PCP:tä.

Tämä on oivallinen esimerkki siitä, miten huumevalistus ja maalaisjärki voivat kiertää toisensa kaukaa. Jos tietää edes perusasiat yleisimmistä huumeista, voi päätellä siteeraamani pätkän olevan täysin järjetön. Ja jos joltakulta voisi odottaa näiden perusasioiden tietämistä, niin huumevalistuskirjan tekijältä/tekijöiltä.

Tekstin järjettömyyteen on kolme syytä:

1) Kirja siis väitti, että hasikseen on voitu sekoittaa muun muassa LSD:tä. Kiinnostava väite, sillä hasista käytetään polttamalla, kun taas LSD:tä nimenomaan ei voi käyttää polttamalla. LSD tuhoutuu poltettaessa eikä aiheuta minkäänlaista huumaavaa vaikutusta. Niinpä LSD:n sekoittaminen hasikseen olisi sen hukkaan heittämistä.

2) LSD, heroiini ja PCP ovat harvinaisempia ja kalliimpia kuin hasis. Yksi käyttöannos näitä aineita maksaa monin verroin enemmän kuin yksi käyttöannos hasista. Miksi kukaan jatkaisi halvempaa huumetta kalliimmalla, kun kalliimman myyminen sellaisenaan tuottaa paljon enemmän?

3) Tekstissä myös annetaan ymmärtää, että LSD:n, heroiinin ja PCP:n sekoittaminen hasikseen voisi liittyä sen laimentamiseen eli jatkamiseen. Tähän viittaa varsinkin se, että näiden aineiden joukossa mainitaan kamelinlanta. Hasiksen jatkaminen vaikkapa PCP:llä olisikin varsinainen neronleimaus, sillä niiden käyttöannokset ovat kooltaan/painoltaan ihan eri luokkaa. Vertailun vuoksi hasisgramman tuplaamiseen kuluisi karkeasti arvioiden sata PCP-annosta, ja LSD:n suhteen luku olisi vielä sata kertaa tätäkin suurempi.

Naurukohtauksesta selviydyttyäni jätin YAD:n pöydän ja toivoin, että joskus tulevaisuudessa huumevalistus olisi paremmalla tolalla. Kirja kuitenkin jäi mieleeni kummittelemaan. Löysin itseni silloin tällöin pohdiskelemasta, mikä sen nimi mahtoi olla. Lopulta aloin epäillä muistikuviani, sillä väite hasikseen sotketusta LSD:stä tuntui niin uskomattomalta.

Sitten, kaikkien näiden vuosien jälkeen, sain hiljattain tietää kirjan nimen: Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Samalla sain vahvistuksen sille, että muistikuvani oli oikea.

Kirjan ovat kirjoittaneet Päivi Dahl ja Tanja Hirschovits ja sen on kustantanut YAD (mikäpä muukaan). Sitä käyttää edelleen lähdemateriaalina muun muassa A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-sivusto.

Lainasin sen heti kirjastosta.

Tästä on kyse – tietoa päihteistä tarjoaa nimensä mukaisesti tietopaketin aikansa yleisimmistä ja joistakin vähemmän yleisistä huumeista. Ja kuten arvata saattaa, kirjan tekijöillä ei ole hajuakaan siitä mistä ovat kirjoittamassa. Käyn nyt läpi kirjan koomisinta BS-osastoa. Enjoy!

KANNABIS

Kannabistuotteissa on imelä haju, jonka haistaa lähinnä poltettaessa. Niin varmaan joo, kukintohan ei sellaisenaan tuoksahda lainkaan.

Marihuanassa on THC:tä yleensä 0,35-12 painoprosenttia, hasiksessa 4-10 %. Jalostamisen myötä prosentit ovat tietysti nykyään ihan erilaisia, mutta olennaista tässä onkin se, että marihuanan suurin mahdollinen THC-prosentti arvioidaan korkeammaksi kuin hasiksen. Kirjan tekemisen aikoihin Suomen markkinoilla liikkui toki paljon hasista, jota voi hyvällä syyllä kutsua kamelinlannaksi, mutta aina on liikkunut myös laadukasta hasista, joka hakkaa THC-prosenteissa marihuanan mennen tullen. (Tällä hetkellä marihuanan THC-prosentti voi korkeimmillaan olla noin 30 ja hasiksen jopa 60.)

Yksi gramma hasista maksaa katukaupassa noin 25-100 markkaa ja yhdestä grammasta saadaan yleensä 1-3 päihdeannosta. Niin, mikäli ostaa sitä kamelinlantahasista. Normaalista hasiksesta saa paljon enemmän käyttöannoksia.

Kannabiksen käyttö voi aiheuttaa flash-back-ilmiön. Ei voi, se on pelkkä huumeilla pelottelijoiden päiväuni. Onneksi nykyään jopa Päihdelinkin kannabistietopankissa sanotaan takaumista, että ne ovat joko äärimmäisen harvinaisia tai niitä ei tapahdu ollenkaan.

Kannabista joskus kokeilleista arviolta 10% (jopa 20%) tulee siitä riippuvaiseksi. Ohhoh, melkoisia lukuja. Niiden paikkansapitävyyttä voisi pohtia hyvinkin monenlaisten tilastojen valossa, mutta otan nyt vain yhden esimerkin. Suomessa kannabista on polttanut vähintään kerran lähes 40 prosenttia 25–34-vuotiaista. Niinpä 4–8 prosenttia kaikista 25–34-vuotiaista pitäisi olla kannabisriippuvaisia. Mahtaakohan asia olla näin? Enpä oikein usko.

Kannabikseen mahdollisesti lisätyt, sen ohella taikka tilalla käytetyt muut aineet (kuten heroiini) lisäävät riskiä jäädä riippuvaiseksi muuhunkin kuin kannabikseen. Muista: sinunkin möyhyysi on katala diileri voinut sekoittaa HEROIINIA!!!

LSD

Harhoissa esim. madot voivat syödä omaa vatsaa. Sieltäpä tuli tarkka kuvailu happohalluista. Iholla kihisevät madot ja ötökät ovat kyllä jossain määrin yleinen harha, mutta lähes poikkeuksetta harha liittyy stimulanttien kuten metamfetamiinin tai MDPV:n pitkäaikaiseen käyttöön.

Kaikkivoipaisuuden tunne (...) altistaa erityisesti tapaturmille kuten ikkunasta ulos hyppäämiselle tms. Entä appelsiiniklassikko? Pointsit kirjalle siitä, että se jättää itsensä kuorimisen mainitsematta.

Noin joka viides matka on huono matka. Kyllä vain, tilastomatematiikka kertoo milloin paha trippi on tulossa.

Kuolemantapauksia satoja joka vuosi maailmanlaajuisesti. Onneksi kirjassa tarkennetaan, että kuolemantapaukset ovat yleensä itsemurhia ja tapaturmia. Yliannostukseen kun on käytännössä mahdotonta kuolla.

5-MeO-DMT

Voi aiheuttaa mm. vatsakipuja. Tämä on ainoa negatiivinen asia, joka aineesta kerrotaan. Taisi kirjan tekijöiltä loppua ideat kesken.

PSILOSYBIINISIENET

Joissain maissa kaupataan päihdesieniä myös katukaupassa. Näihin on voitu lisätä myös muita aineita, kuten LSD:tä. No mutta tietenkin! Heroiinia ja PCP:tä myös!

Psilosybiiniyliannos on hengenvaarallinen. Eikä ole. Psilosybiiniin on käytännössä mahdotonta kuolla, aivan kuten happoonkin.

Päihteenä käytetty, luonnossa kasvava Magic mushrooms (Psilocybe cubensis) -niminen sieni ei kasva Suomessa. Miksi jonkun sienen nimi olisi Magic mushrooms, siis monikossa? Oikeasti Magic mushrooms eli taikasienet on termi jolla tarkoitetaan kaikkia psilosybiinisieniä. Psilocybe cubensis on yksi taikasienistä, suomalaiselta nimeltään huurumadonlakki.

Tässä kaikki tällä erää. Vielä on monta ainetta jäljellä, joten jatketaan tästä ensi kerralla.

Osa 2: Ekstaasi hyydyttää veren

Osa 3: Heroiinissa voi olla HIV