Hirviöhuume on satuolento

Kuluneen viikon kohu-uutinen oli se, että krokodil-huumetta on tavattu Suomessa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3 keskiviikkona 26. marraskuuta otsikolla Hirviöhuume krokodil rantautunut Suomeen - käyttäjillä kuoliovaara. Näin raflaavaan aiheeseen oli toki muidenkin viestimien äkkiä tartuttava. Muutaman tunnin kuluttua Ilta-Sanomat jatkoi aiheesta otsikolla Tällaista jälkeä Suomeen rantautunut hirviöhuume aiheuttaa käyttäjälleen ja Iltalehti otsikolla VAROITUS: Näin lihansyöjähuume vaikuttaa ihoon. Apajille ennätti myös Yle: Karmea huume saapui Venäjältä Suomeen - "Syö käyttäjänsä".

Lihaa syövä hirviöhuume on siis täällä. Entä mihin tämä uutinen perustuu? Se onkin mielenkiintoista.

Yleensä, kun uutisoidaan uuden huumeen saapuneen Suomeen, tukeudutaan johonkin konkreettiseen näyttöön, kuten Tullin tai poliisin takavarikoimaan erään tai ruumiinavauksessa tunnistettuun aineeseen. Krokodilin tapauksessa tällaisia todisteita ei tarvita.

Yle kertoo lähteistä tarkimmin. Eräs on A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, joka on kuullut, että yhdellä paikkakunnalla ja ehkä myös toisella on ollut yksittäisiä krokodil-tapauksia. Toinen lähteistä on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin päihdeklinikan palveluesimies, joka on kuullut asiakkaiden kertoneen, että ainetta on markkinoilla. Sen käyttäjiä ei kuitenkaan ole ollut heillä hoidossa. Kolmas haastateltava on Haminan A-klinikan vastaava sosiaaliterapeutti, ja myös hän kertoo, että asiakkaat tietävät ainetta olevan. Asiakkaat eivät kuitenkaan ole tiettävästi itse käyttäneet sitä.

Merkillepantavaa on, että kaikki haastateltavat ovat kuulleet krokodilista joltain toiselta henkilöltä, joka on kuullut siitä kolmannelta henkilöltä. Yleensä tämä kolmas on itsekin vain kuullut siitä joltain neljänneltä.

Huumevalistus painottaa aina, että kun ostat kadulta ainetta, et voi koskaan olla varma, mitä saat. Tämä ilmeisesti ei päde krokodiliin. Jos joku narkomaani väittää nistikaverilleen, että krokodilia on tai on ollut markkinoilla, ja kaveri kertoo siitä auttamisjärjestön työntekijälle, on kyseessä todiste krokodilista.

Merkillepantavaa on myös se, ettei keskusrikospoliisi ja Helsingin huumepoliisi ole törmännyt krokodiliin minkään jutun tutkinnassa. Vaalimaan tullin päällikkö ei ole aineesta kuullutkaan.

Edellisen kerran krokodilista uutisoitiin laajemmin Suomessa syyskuussa 2013, kun aine rantautui Yhdysvaltoihin. Kaksi krokodilin käyttäjää löytyi Arizonasta, ja pian heitä löytyi myös muista osavaltioista. Vähemmälle huomiolle Suomessa jäi, että jo lokakuun lopussa jouduttiin toteamaan, ettei yhtäkään krokodil-tapausta pystytty vahvistamaan.

Krokodil mädättää käyttäjän lihakset niin, että luut tulevat esiin. Kehon vaurioituminen näkyy ensin iholla.

Ihovaurioita aiheuttavat myös monet muut huumeet, varsinkin suonensisäisesti käytettynä. Katuhuumeiden epäpuhtaudet ja apteekkituotteiden sidosaineet voivat tehdä hyvinkin tuhoisaa jälkeä verisuonistoon päästessään.

Kuluneena syksynä, vuosi Arizonan väitettyjen krokodil-tapausten jälkeen, on epäilty, ettei Yhdysvalloissa vieläkään ole todistetusti esiintynyt krokodilia. Vasta kun laboratoriossa vahvistetaan, että kadulta tai käyttäjästä on löytynyt krokodilia, voidaan asiasta olla varmoja.

Sama pätee Suomeen.

Lopuksi muutama huomio suomalaisesta uutisoinnista. Krokodil on kotikonstein tehtyä desomorfiinia, jossa on runsaasti epäpuhtauksia. Nimenomaan epäpuhtaudet aiheuttavat krokodilin kammottavat vaikutukset, ei desomorfiini. Vuosi sitten krokodil ja desomorfiini menivät mediassa iloisesti sekaisin, tänä vuonna faktat ovat olleet paremmin hallussa. Ainakin useimmiten.

Se on mielestäni erikoista, että krokodilista puhutaan muuntohuumeena. Jos jonkin jo olemassa olevan päihteen kemiallista rakennetta muokataan, on kyseessä muuntohuume. Krokodilin vaikuttava aine desomorfiini keksittiin jo vuonna 1932, eikä sen kemialliseen rakenteeseen ole koskettu. Ei mikään muukaan aine muutu muuntohuumeeksi epäpuhtauksia lisäämällä.

Krokodilin nimen sanotaan tulevan siitä, että käyttäjän iho alkaa muistuttaa krokotiilin suomuista ja paksua ihoa. Olen katsellut videoita venäläisistä krokodilin uhreista, ja on sanottava, että ei minulla tule krokotiili mieleen. Toisen teorian mukaan nimi on muunnelma desomorfiinin esiasteesta α-klorokodidista, jota saadaan kodeiinin ja tionyylikloridin reaktiolla.

On mahdoton sanoa, mistä nimi alun perin tulee. Se on selvää, että media tulee pysymään ensin mainitussa vaihtoehdossa. Lihansyöjähuume, joka ensin tekee käyttäjästä krokotiilin ja sitten syövyttää sisältä päin, on kuin luotu lööppeihin.

Krokodilista tullaan jatkossakin uutisoimaan Suomessa sensaatiomaiseen sävyyn, koska pelottelu ja kauhukuvien maalailu myyvät paremmin kuin asiallinen uutisointi. Eipä olisi klikkauksia paljoa kertynyt, jos uutisotsikot olisivat kertoneet totuuden:

"Krokodilista liikkuu huhuja, ja siinä kaikki."