maanantai 13. kesäkuuta 2016

Heroiinissa voi olla HIV – tästä on kyse

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna kaksi postausta kirjasta nimeltään Tästä on kyse - Tietoa päihteistä. Sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1996 ja neljäs sekä viimeinen vuonna 2002. Kirjan oli ilmeisesti tarkoitus olla jonkinlainen Sudenpentujen käsikirja huumevalistajille, mutta koska tuohon aikaan valistustyö oli lähinnä pelottelua ja valehtelua, on teoksen sisältökin juuri sitä.

Ensimmäisessä postauksessa kerroin, millaista "valistusta" kirja tarjoaa kannabiksesta ja psykedeeleistä. Toisessa postauksessa kävin läpi opuksen stimulanttiosaston. Kolmas postaus minun oli tarkoitus tehdä jo aikoja sitten, mutta kirja aiheutti yliannostuksen ja mielenterveysongelmia. Levättyäni nyt pari kuukautta pystyn taas jatkamaan työtä. Vielä on sedatiivit jäljellä, joten eiköhän vilkaista, mitä kaikkea kirja niistä kertookaan.


HEROIINI

Heroiinin fyysiset vieroitusoireet kestävät noin 7-10 vuorokautta, kodeiinin aiheuttamat oireet kestävät kaksi viikkoa. Heroiini on kaikkein euforisoivin opioidi ja muutenkin übervahvaa kamaa. Kodeiini sen sijaan on kaikkein miedoin Suomessa kivunhoidossa käytettävä opioidi ja ihan löröä verrattuna polleen. Miten ihmeessä heroiinin viekkarit voisivat kestää vähemmän aikaa kuin kodeiinin? No ei tietenkään mitenkään.

Kaliningradissa 2500 narkomaania sai HIV-tartunnan heroiinista, johon oli lisätty HIV-virusta sisältänyttä verta. Heroiinin valmistajat uskoivat veren tehostavan huumeen vaikutusta. Melkoinen tarina, eikö vain? Tämä tapahtui vuonna 1997, ja muistan kuinka siitä uutisoitiin ja kohistiin Suomessa. Tarinan perusteella huumeidenkäyttäjät ovat paitsi kamalia hirviöitä, koska levittävät tahallaan HIViä, myös helvetin tyhmiä, koska luulevat veren tehostavan huumeen vaikutusta. Juuri tällaisia kauhutarinoita media rakastaa ja yleisö janoaa.

Mutta miten on totuuden laita? Se pitää paikkansa, että Kaliningradissa oli räjähdysmäinen HIV-epidemia 90-luvun lopulla, muu ei niinkään. Kirja on käyttänyt lähteenään kahta Helsingin Sanomien artikkelia vuodelta 1997. En ole löytänyt niitä netistä, mutta olen kahlannut läpi lukuisia ulkomaisia artikkeleita aiheesta, ja jostain kumman syystä niistä missään ei ole pienintäkään mainintaa siitä, että heroiiniin olisi lisätty HIViä tai että HIV olisi tarttunut heroiinin mukana. Sen sijaan niissä kerrotaan, että HIV on levinnyt likaisten neulojen välityksellä, niin kuin se yleensä leviää. Jaa-a, kumpaakohan uskoisi, Suomen vai koko muun maailman mediaa? Vuonna 1997 Suomi oli huumeista uutisoinnin suhteen vielä surkea kehitysmaa, joten taidanpa tässä tapauksessa uskoa mieluummin vaikka New York Timesia.

BUPRENORFIINI

Buprenorfiinin kivunlievitys on morfiinin luokkaa, mutta vaikutuksen kesto on kaksinkertainen. Opioidit luokitellaan mietoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin. Buprenorfiini kuuluu keskivahvoihin. Vahvoihin kuuluvat muun muassa oksikodoni, fentanyyli ja morfiini. Kivunhoidossa morfiini on opioidien kuningas, ja siksi sitä määrätään esimerkiksi syövän terminaalivaiheessa usein vasta viimeisenä vaihtoehtona, kun muista opioideista ei enää ole apua. Outo juttu, että kirjan tekijöiden lisäksi kukaan muu ei ole vielä tajunnut bupren olevan morfiinin vertainen kivunlievittäjä. Veikkaan, ettei kukaan tule ikinä tajuamaankaan.

Osittaisena antagonistina buprenorfiini aiheuttaa varsinaisten opiaattien, kuten heroiinin kanssa opiaattivieroitusoireet. Aiheuttaa kyllä siinä tapauksessa, jos henkilö on riippuvainen "varsinaisista opiaateista". Jos taas henkilö ei ole riippuvainen eikä minkäänlaisia viekkareita ilman buprea ole luvassa, ei bupre niitä myöskään aiheuta. Se vain saattaa blokata "varsinaisten opiaattien" vaikutuksen.

Bentsodiatsepiinien tai alkoholin yhtäaikainen käyttö buprenorfiinin kanssa voi johtaa yhteisvaikutuksena yliannostuskuolemaan mm. hengityslaman seurauksena. Tämä on ihan aiheellinen varoitus. Sen tehoa tosin syö se, että kirjan mukaan lähes kaikki aiheuttaa hengityslamaa.

FENTANYYLI

Fentanyyli on noin tuhat kertaa morfiinia voimakkaampaa. Eikä ole, kuin sata. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten täsmällistä kirjan tarjoama tieto on.

GHB

Yhdysvalloissa GHB:tä kerrotaan käytetyn ns. tyrmäystippoina alkoholiin sekoitettuna. GHB liukenee helposti juomiin, se on väritöntä sekä hajutonta, eikä GHB:n alkoholijuomaan lisäämistä juuri pysty erottamaan maustakaan. No ei todellakaan ole hajutonta. Ja pitää kyllä olla makuaistinsa todella pahasti käräyttänyt tapaus jos ei erota juomassaan olevaa gammaa.

BENTSODIATSEPIINIT

Kirja luettelee yhdeksän eri bentsodiatsepiinia ja kertoo niistä vähän sitä sun tätä. Johdonmukaisuutta ei ole. Esimerkiksi diatsepaamin kohdalla kerrotaan ilman mitään erityistä syytä, minkä värisiä markkinoilla olevat tabletit ovat, mutta minkään muun aineen kohdalla tätä ei kerrota. Tematsepaamin kohdalla varoitetaan, että tabletin liuottaminen nesteeseen ja käyttö suonensisäisesti voi johtaa kudostulehduksiin ja amputaatioon. Tämä on toki ihan todellinen riski, mikäli filtteröi tabletin huonosti ja rännää sidosaineita sun muuta moskaa, mutta riski koskee kaikkia bentsoja (tai pillereitä ylipäätään), ei ainoastaan tematsepaamia. Loratsepaamia on markkinoilla paitsi tabletteina myös injektoitavana nesteenä, ja kirja sanoo aineen olevan haluttu katukaupassa sen injektoitavuuden takia. Myös midatsolaamia on markkinoilla sekä tabuina että nesteenä, mutta sen suonensisäisen käytön kirja sanoo aiheuttavan tukkeumia. Kirja ei siis tarkenna, että ainoastaan tabut voivat aiheuttaa tukkeumia, vaan väittää midatsomlaamin ylipäätään tekevän niin. Tämä herättää kysymyksen, miten apteekissa myytävä injektoitavaksi tarkoitettu lääkeaine voisi aiheuttaa tukkeumia. Vastaus: ei mitenkään.

MUUT LÄÄKKEET

Eräät ripulilääkkeet sisältävät opiaattijohdannaisia. Minun tiedossani ei ole Suomen markkinoilla myytäviä ripulilääkkeitä, jotka sisältäisivät opiaattijohdannaisia (sivistäkää minua jos olen väärässä). Kirjan tekoaikaan apteekeissa kuitenkin myytiin ripulilääke Tannoponia, joka oli varsinainen friikki lääkkeiden keskuudessa ja josta kirjoitin postauksen viime elokuussa. Tannoponin vaikuttava aine oli oopiumjauhe, eli oopiumunikon kotahedelmän maitiaisneste, joka oli kuivattu ja jauhettu. Se ei siis ollut mitään oopiaattijohdannaista, vaan itse oopiumia. Että tuokin meni kirjalta pieleen.

Tämä on Tästä on kyse -trilogian viimeinen postaus. En ole yleensä uskonnollinen ihminen, mutta nyt kiitän Jumalaa (joka on muuten luonut maailmaan hillittömän määrän erilaisia huumeita, melkoinen tyyppi) siitä, ettei minun enää ikinä tarvitse koskea kirjaan nimeltä Tästä on kyse - Tietoa päihteistä.

Älkää tekään tehkö niin. Voin kokemusasiantuntijana vakuuttaa, että se aiheuttaa hengityslamaa ja veren hyytymistä. Just say no!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

THC ja hämärä todellisuus

Etusivu uusiksi! Yhdysvaltain huumepoliisi DEA törmäsi viime vuonna kannabikseen, jonka THC-prosentti oli niinkin huikea kuin 20! Näin ovat Aamulehden mukaan tutkijat paljastaneet.


Tutkijoiden mukaan esimerkiksi Englannissa on saatavissa 16- ja Alankomaissa 20-prosenttista kannabista. Ja mikä pelottavinta, myös Suomessa on tarjolla entistä vahvempaa kukintoa.

Hurjaa! Tai sitten ei, sillä en voi mitenkään ymmärtää, mistä nuo prosentit on tempaistu.

Esimerkiksi Denverissä Coloradon osavaltiossa viime vuonna järjestetyssä Cannabis Cupissa joidenkin kannabislajikkeiden THC-prosentti oli High Timesin mukaan jopa yli 30.

Seattlessa Washingtonin osavaltiossa pohdittiin viime vuonna, kasvatetaanko siellä maailman vahvinta lääkekannabista. Erään näytteen THC-prosentin väitettiin huitelevan neljässäkymmenessä.

Viime vuoden lokakuussa kannabistietopankki Leafly listasi vahvimmat lajikkeet, ja niistä kaikki olivat THC-prosentiltaan yli 20, jotkut lähes 30.

Mutta tästä kaikesta huolimatta Yhdysvaltain huumepoliisi DEA on törmännyt ainoastaan 20-prosenttiseen kukintoon? Ei oikein kuulosta uskottavalta. Joko DEA ei osaa hommaansa tai media uutisoi mitä sattuu.

Tai sitten ainoastaan DEA:lla on luotettavat ja parhaat menetelmät THC-pitoisuuden mittaamiseksi, ja kaikki muut mittaavat yläkanttiin.

Mikä ei myöskään kuulosta uskottavalta. Ehkä jonkun pitäisi kertoa DEA:lle, ja miksei myös Aamulehdelle, että meillä täällä Suomessa voi törmätä kukintoon, jonka THC-prosentti on tutkittu mahdollisimman tarkoin tieteellisin menetelmin, ja se on varmuudella 22.

Kyseessä on lääkekannabis Bedrocan.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Haluatko laillistaa kannabiksen? Pelaa lautapeliä!

Kyllä vain, niinkin voi tehdä. Helpompaa ja hauskempaa tapaa vaikuttaa kannabiksen laillistamiseen tuskin löytyy.

(Heti alkuun haluan huomauttaa, että en tällä kirjoituksella ota minkäänlaista kantaa kannabiksen laillistamiseen. Kerron vain mielipiteeni pelistä.)

Smoke City on suomalainen lautapelihanke, joka tähtää kansainvälisille markkinoille. Pelissä on tarkoituksena hiisata pieni Smoke Cityn kaupunki tyhjäksi ennen muita pelaajia.


Pilven perässä juoksee 24-pelaajaa. Erilaisia lajikkeita on tarjolla about viisikymmentä, aina mystisestä OG Kushista legendaariseen Acapulco Goldiin. Jokaisella lajikkeella on omat pelin etenemiseen vaikuttavat ominaisuutensa. Huonolla tuurilla voi joutua huijatuksi oreganolla.


Poliisin aggressio pajapäitä kohtaan on alati läsnäoleva uhka, mutta sitäkin pahemman uhkan luo oman pääkopan kestävyys. Kun vainot iskevät oikein kunnolla, silloin ei foliohatustakaan ole enää apua.


Jotta kukinnoista saisi maksimihyödyn, täytyy hankkia kunnon poltteluvälineet. Myös vastapelaajien säätöjen sotkeminen ja muu rottailu on olennainen osa peliä.

Smoke City on monipuolinen peli, joka nivoutuu jokaista yksityiskohtaa myöten saumattomasti kannabiskulttuuriin. Huumoria on paljon, ja se kumpuaa samasta aihepiiristä.

Pelin Indiegogo-joukkorahoituskampanja starttaa tänään 420-päivänä ja päättyy toukokuun 20. päivä. Sen jälkeen alkaa pelien valmistaminen, ja syksyllä ne lähetetään tilaajille.

Entä miten Smoke City liittyy kannabiksen laillistamiseen? Siten, että 10–20 prosenttia voitosta jaetaan lahjoituksina laillistamista ajaville yhdistyksille. Mitä enemmän peliä ostetaan, sitä suurempi prosentti voitosta voidaan lahjoittaa.

Koska Smoke Cityn kohderyhmänä ovat pajauttelijat maailman joka kolkassa, jaetaan lahjoitukset eri maihin sen mukaan, miten paljon niistä on peliä tilattu.


Olin helmikuussa testipelaamassa Smoke Cityä. Käytännössä kaikki näytti tuolloin jo olevan valmiina: pelilauta, korttipakat, ohjekirja, pelinappulat jne. Silti peliä hiottiin vielä lukuisien testipelaajien avulla lopullista versiota varten.


Mielestäni koko paketin visuaalinen ilme ja materiaalit ovat niin laadukkaita, että ne eivät ainakaan tule estämään maailmanvalloitusta. Pelin lukuisat mahdollisuudet ja huumori pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka pelisessio venähtäisi pidemmänpuoleiseksi.

Sääntöjensä puolesta Smoke City ei ole mikään Kimble, vaan vaatii kunnon perehtymistä. Vaihtoehtojen kirjo pelilaudalla ja monet erilaiset korttipakat edellyttävät aluksi ohjekirjan jatkuvaa selaamista, mutta kun peli alkaa rullata, sääntöjen opettelu palkitaan mukaansatempaavalla ja päräyttävällä pelikokemuksella.

Yhteistyökumppaneikseen Smoke City on saanut alan harrastajien kumartamat nettikaupat Dutch Passion Seed Company ja Karma Genetics, mikä kertoo paljon projektin vakuuttavuudesta. Samaa voi sanoa siitä, että pelin tuottaa Panda Game Manufacturing.

Mikäli kannabis tulisi mielestäsi laillistaa etkä ole rutiköyhä hippi, ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, miksi et tukisi peliä taloudellisesti.

Ja vaikka et haluaisikaan kannabiksen olevan laillista, mutta pidät hyvistä lautapeleistä, kannattaa Smoke City pitää mielessä.

Lisäinfoa pelistä on Indiegogo-sivulla. Smoke City löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ekstaasi hyydyttää veren – tästä on kyse

Viimeksi kerroin teille kirjasta nimeltään Tästä on kyse - tietoa päihteistä. Kyseinen tiiliskivi kiteyttää kansiensa väliin kaiken sen, mikä huumevalistuksessa on mennyt pieleen.

Kirjan neljäs ja samalla viimeinen painos julkaistiin vuonna 2002. Sen jälkeen valistustyö on ottanut ison askeleen parempaan päin, mistä pointsit. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että vielä suhteellisen vähän aikaa sitten huumevalistuksessa elettiin pimeää keskiaikaa, jolloin vainoharhaisuus korvasi järjenkäytön ja tiedon sijaan tukeuduttiin kauhutarinoihin.

Edellisessä postauksessani kävin läpi joitain koomisimpia väitteitä, joita kirja esittää kannabiksesta ja psykedeeleistä. Tällä kertaa vuorossa ovat stimulantit.


Edellistä postausta tehdessäni minulla oli hauskaa, mikä toivottavasti näkyi lukijalle, mutta stimulanttiosastoa kahlatessani hymyni alkoi hyytyä. Elämä pimeällä keskiajalla muistui mieleeni liian hyvin. Se oli synkkää ja epätoivoista aikaa. Jos joku sanoi sinulle, että jo ensimmäinen kannabispiikki voi tappaa, ei kyseessä todennäköisesti ollut vitsi.

Koetan kuitenkin ajatella positiivisesti ja iloita siitä, että maailma muuttuu. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta ainakin voimme nauraa sille. Joten tulta päin.

AMFETAMIINI

Sitä käytetään suun kautta (esim. juomaan sekoitettuna), nuuskaamalla, suonensisäisesti tai mällinä (imeytettynä suun limakalvolta). Mällinä? WTF?

Amfetamiinia annostellaan yleensä aluksi (suun tai nenän kautta) kerran vuorokaudessa, mutta riippuvuuden kehittymisen myötä annoksia saatetaan ottaa jopa 2-3 tunnin välein (suonensisäisesti). Kirja siis olettaa, että jo ensimmäinen kokeilu johtaa päivittäiskäyttöön, ja kokeilun jälkeen sekä annostelut että käyttötavat ovat noin tarkoin ennustettavissa. Se tosin jää mysteeriksi, missä vaiheessa syöksykierrettä mälli astuu kuvioihin.

Vieroitusoireet saattavat kestää useita kuukausia. Tai ne voivat jäädä hyvinkin miedoiksi tai niitä ei tule lainkaan. Viekkuihin kun vaikuttaa mm. käytön kesto, annoskoot ja aineen vahvuus.

Amfetamiinia jatketaan myyntiportaissa milloin milläkin, usein kehoa eri tavoin ärsyttävillä aineilla paremman voiton saamiseksi ja välittäjän oman huumeenkäytön mahdollistamiseksi. Näitä aineita ovat mm. PCP, metamfetamiini, rotanmyrkky, pesupulveri, jauhot jne. Jää epäselväksi, miten PCP:llä ja metamfetamiinilla jatkaminen lisää välittäjän voittoa, sillä molemmat ovat amfetamiinia kalliimpia aineita. Rotanmyrkky, pesupulveri ja jauhot ovat kyllä halvempia, mutta eivät mitään ihannejatkeita varsinkaan suonensisäisessä käytössä. Ei kukaan halua rännätä jotain Bio Luvilia tai taikinaa, rotanmyrkystä puhumattakaan. Todennäköisesti jatkeaineet ovat olleet maltodekstriiniä tai fruktoosia tai joitain muita yleisiä jatkeita.

Katukaupassa on ollut myynnissä A-hepatiitista saastunutta amfetamiinia (joka oli ilmeisesti A-hepatiitilla ulostekontaminoitunutta suoliston sisäisen salakuljetuksen seurauksena). Tämä sairastutti käyttäjiä A-hepatiittiin. Piripakkauksen olisi pitänyt hajota suolistossa, jotta aineeseen olisi voinut tarttua A-hepatiitti. Jos näin on käynyt, miten piri on saatu pois ilman että se on imeytynyt elimistöön? En tiedä. Jos tarina on totta, kyseessä on ollut kirjaimellisesti paska piri.

Amfetamiinin ja masennuslääkkeiden (mm. Aurorix) sekakäytön on todettu aiheuttavan pienemmilläkin annoksilla yliannosoireiden ilmenemistä ja pitkittymistä sekä kuolemanriskiä. Aurorix on tosiaan hengenvaarallinen amfetamiinin kanssa käytettynä, mutta se ei tarkoita, että kaikki masennuslääkkeet olisivat. Masennuksen hoidossa käytetään nykyään lähinnä SSRI-lääkkeitä. Niiden lisäksi tarjolla on vanhanaikaisia trisyklisiä lääkkeitä sekä MAO-estäjien pienilukuinen joukko. Aurorixin vaikuttava aine on moklobemidi, joka kuuluu MAO-estäjiin, ja kuten kaikki MAO-estäjät, on sen sekakäyttö amfetamiinin kanssa hengenvaarallista. Aurorix ja sen rinnakkaisvalmiste Moclobemid Ratiofarm ovat kuitenkin ainoat Suomen markkinoilla olevat masennuslääkkeet, jotka ovat MAO-estäjiä. Entä miten vaarallisia sitten ovat SSRI-lääkkeet, ne kaikkein yleisimmät masennuslääkkeet? No, Yhdysvalloissa niitä määrätään henkilöille, jotka käyttävät amfetamiinia sisältävää Adderallia, joten siitä voi päätellä.

METAMFETAMIINI

Antaa vähemmän "potkua" kuin amfetamiini, mutta epämiellyttävät aistiharhat korostuvat amfetamiinia enemmän. Tämä virheellinen käsitys metamfetamiinista toistuu läpi kirjan. Oikeasti metamfetamiini on amfetamiinia vahvempaa ja kalliimpaa, mutta kirja väittää päinvastaista. Sen mukaan esimerkiksi yksi metamfetamiinin lempinimistä on "köyhien amfetamiini". Väärinkäsitys on todella outo varsinkin siksi, että en muista kirjan lisäksi törmänneeni siihen missään muualla.

EKSTAASI (MDMA)

Ekstaasin psyykkiset vaikutukset vaihtelevat, eivätkä ole varmuudella ennustettavissa. Esiintyy joko euforiaa tai ahdistusta, joskus aggressiivisuutta tai masennusta. Ekstaasin vaikutukset ovat kyllä taatusti ennustettavissa, ja niistä on ahdistus, aggressiivisuus ja masennus kaukana.

Kirja vyöryttää lukijan silmille toinen toistaan vaarallisempia ekstaasin haittavaikutuksia hengästyttävää tahtia. Niitä lukiessa herää kysymys, että jos tuo kaikki on totta, miten kukaan selviää ekstaasikokeilusta täysjärkisenä tai edes hengissä. Tässä joitain ekstaasinkäyttäjää uhkaavia vaaroja: paniikkikohtaukset, tuskatilat, vainoharhaisuus, depressio, krooninen paranoidinen psykoosi, takaumat, pysyvät keskushermostovauriot, sydäninfarkti, lämpöhalvaus, koko kehon kouristukset, jopa 72 tunnin mittainen katatoninen tila, munuaistoiminnan vajaus, veren hyytyminen, maksavauriot, aivoverenvuoto... Huh huh! Fakta kuitenkin on, että ekstaasi on maailman kolmanneksi yleisin laiton huume, ja varsinkin käytön laajuuteen suhteutettuna vakavat haitat ovat harvinaisia.

Aiemmin psyykkisesti oireilleille yksittäinenkin ekstaasiannos voi aiheuttaa psyykkisen sairauden. Höpö höpö. MDMA:n lääkinnällisiä mahdollisuuksia tutkitaan juuri psyykkisesti oireilevien ihmisten hoidossa, ja tulokset ovat olleet lupaavia.

Vieroitusoireet voivat kestää päivistä viikkoihin ja kuukausiin. Muuten totta, paitsi että viekkarit eivät kestä kuukausia tai edes viikkoja.

Suomessa ekstaasin on katsottu aiheuttaneen ainakin kaksi kuolemaa, toisessa kuoleman aiheuttamiseen riitti yksi ainoa ekstaasitabletti. Mikäli tämä pitää paikkansa, on se ihan oikeasti pelottavaa. Mutta aiheuttiko kuolemat pelkkä ekstaasi, vai oliko kyse jostain muustakin? Palaan tähän kohta.

Erityisen vaaralliseksi ekstaasin käyttö on todettu serotoniinijärjestelmään vaikuttavien masennuslääkkeiden kanssa. Tällaisia ovat mm. fluoksetiini (Fontex), joka ekstaasin kanssa käytettynä voi johtaa serotoniinisyndroomaan ja jopa kuolemaan. Nyt on kyse siis SSRI-lääkkeistä, kuten Fontex (joka tunnetaan paremmin amerikkalaisella kauppanimellään Prozac). Nyt on kyse myös todella sitkeästä myytistä, joka edelleen jatkaa elämistään. Ekstaasi, tarkemmin sanoen MDMA, ei ole hengenvaarallinen SSRI-lääkkeiden kanssa. SSRI-lääkkeet heikentävät MDMA:n tehoa, joten niiden kombottaminen on pöljää, mutta ei tappavaa. MDMA on kyllä hengenvaarallinen Auriroxin kanssa, aivan kuten amfetamiinikin, mutta Aurorix onkin MAO-estäjä. Ilmeisesti myytti on syntynyt siitä, että Aurorixia on luultu SSRI-lääkkeeksi, ja sillä perusteella on oletettu, että kaikki SSRI-lääkkeet ovat hengenvaarallisia MDMA:n kanssa.

Aurorix-nimisen (moklobemidi) masennuksen hoitoon tarkoitetun lääkeaineen ja ekstaasin yhteiskäyttö on aiheuttanut ainakin kaksi kuolemantapausta. Vihdoinkin varoitus, joka kannattaa ottaa vakavasti. Mutta hetkinen! Vastahan kirja kertoi, että Suomessa on tapahtunut kaksi ekstaasikuolemaa, eikä silloin ollut mitään puhetta muista aineista. Nyt kirja kertoo kahdesta ekstaasikuolemasta, jotka johtuivat ekstaasin ja Aurorixin kombottamisesta. Voisivatko kyseessä olla samat tapaukset? Vilkaisin lähdeluetteloa, ja kyllä, molemmat tiedot ovat samasta lähteestä, tammikuussa 2001 julkaistusta suomalaisesta artikkelista.

Suomessa kuoli vuosina 2000 ja 2001 yhteensä neljä ihmistä ekstaasin ja Aurorixin sekakäyttöön. Artikkelin tekoaikaan vasta kaksi kuolemantapausta oli tiedossa. Kaikesta päätellen kyseiset kuolemantapaukset ovat juuri ne, joista kirja aikaisemmin kertoi. Vaikuttaa siis siltä, että kirjan tekohetkellä Suomessa ei ollut tiedossa yhtään kuolemaa, jonka olisi aiheuttanut pelkkä ekstaasi. Sen sijaan tiedossa oli kaksi kuolemantapausta, jotka johtuivat ekstaasin ja Aurorixin hengenvaarallisesta sekakäytöstä.

Silti kirja kertoi aikaisemmin, että Suomessa ekstaasin on katsottu aiheuttaneen ainakin kaksi kuolemaa, toisessa kuoleman aiheuttamiseen riitti yksi ainoa ekstaasitabletti. Ei mitään mainintaa Aurorixista. Eipä tietenkään, koska tietoa pimittämällä ekstaasi saadaan vaikuttamaan vaarallisemmalta kuin se on, ja Tästä on kyse - tietoa päihteistä pyrkii ennen kaikkea pelottelemaan. Aivan kuten tuon ajan huumevalistus muutenkin.

Tähän loppuun pari huomautusta.

1) Koska netissä on henkilöitä, jotka loukkaantuvat kaikesta mahdollisesta ja pyrkivät väkisin väärinymmärtämään muita, haluan painottaa, että minä en kannusta ketään minkäänlaiseen päihteidenkäyttöön. Haluan vain oikoa virheellisiä väittämiä. Uskon, että huumevalistuksen (tai nykyään kai pitäisi sanoa ehkäisevä päihdetyö) kannalta rehellinen ja faktoihin perustuva tieto on aina kauhukuvien maalailua parempi vaihtoehto.

2) Ekstaasilla tarkoitan aina MDMA:ta. Jos pillerissä on jotain tyystin muuta, mutta sitä myydään ekstaasina, ei se tee pilleristä ekstaasitablettia. Ekstaasikuolemista uutisoidaan silloin tällöin, mutta yleensä paljastuu, että kuolema on johtunut jostain muusta kuin MDMA:sta. Pillerit ovat saattaneet sisältää esimerkiksi PMA:ta tai PMMA:ta, jotka ovat aiheuttaneet suuren osan kuolemantapauksista.

Niin että olkaahan varovaisia. Tässä kaikki tällä erää, ensi kerralla käymme läpi hitaat. Minä lähden nyt pyörimään lastentarhojen liepeille etsimään diileriä. Pakko saada pirimälliä. Adios!




maanantai 28. maaliskuuta 2016

Hasiksessa voi olla LSD:tä – tästä on kyse

Olin vuosituhannen vaihteessa mukana järjestämässä Mahdollisuuksien toria eräässä nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa. Mahdollisuuksien tori on kaikille avoin ja ilmainen tapahtuma, jossa kansalaisjärjestöt esittelevät toimintaansa.

Myös Youth Against Drugs osallistui tapahtumaan. Yhdistyksen edustaja tuli paikalle, pystytti pöydän ja asetti sille yhden ainokaisen kirjan. Sitten hän katosi läheiseen kahvioon. YAD:n pöydällä ei tosiaan koko päivän aikana ollut mitään muuta kuin yksi paksu kirja, joka kertoi tietysti huumeista.

Menin selailemaan opusta ja purskahdin nauruun, sillä silmiini osui seuraava pätkä: Huumeiden salakuljetus ja myynti on kylmää kaupankäyntiä: markkinointiporras laimentaa myymäänsä tuotetta lisätäkseen myyntivoittoa. Hasikseen on voitu sekoittaa esim. kamelinlantaa, LSD:tä, heroiinia tai PCP:tä.

Tämä on oivallinen esimerkki siitä, miten huumevalistus ja maalaisjärki voivat kiertää toisensa kaukaa. Jos tietää edes perusasiat yleisimmistä huumeista, voi päätellä siteeraamani pätkän olevan täysin järjetön. Ja jos joltakulta voisi odottaa näiden perusasioiden tietämistä, niin huumevalistuskirjan tekijältä/tekijöiltä.

Tekstin järjettömyyteen on kolme syytä:

1) Kirja siis väitti, että hasikseen on voitu sekoittaa muun muassa LSD:tä. Kiinnostava väite, sillä hasista käytetään polttamalla, kun taas LSD:tä nimenomaan ei voi käyttää polttamalla. LSD tuhoutuu poltettaessa eikä aiheuta minkäänlaista huumaavaa vaikutusta. Niinpä LSD:n sekoittaminen hasikseen olisi sen hukkaan heittämistä.

2) LSD, heroiini ja PCP ovat harvinaisempia ja kalliimpia kuin hasis. Yksi käyttöannos näitä aineita maksaa monin verroin enemmän kuin yksi käyttöannos hasista. Miksi kukaan jatkaisi halvempaa huumetta kalliimmalla, kun kalliimman myyminen sellaisenaan tuottaa paljon enemmän?

3) Tekstissä myös annetaan ymmärtää, että LSD:n, heroiinin ja PCP:n sekoittaminen hasikseen voisi liittyä sen laimentamiseen eli jatkamiseen. Tähän viittaa varsinkin se, että näiden aineiden joukossa mainitaan kamelinlanta. Hasiksen jatkaminen vaikkapa PCP:llä olisikin varsinainen neronleimaus, sillä niiden käyttöannokset ovat kooltaan/painoltaan ihan eri luokkaa. Vertailun vuoksi hasisgramman tuplaamiseen kuluisi karkeasti arvioiden sata PCP-annosta, ja LSD:n suhteen luku olisi vielä sata kertaa tätäkin suurempi.

Naurukohtauksesta selviydyttyäni jätin YAD:n pöydän ja toivoin, että joskus tulevaisuudessa huumevalistus olisi paremmalla tolalla. Kirja kuitenkin jäi mieleeni kummittelemaan. Löysin itseni silloin tällöin pohdiskelemasta, mikä sen nimi mahtoi olla. Lopulta aloin epäillä muistikuviani, sillä väite hasikseen sotketusta LSD:stä tuntui niin uskomattomalta.

Sitten, kaikkien näiden vuosien jälkeen, sain hiljattain tietää kirjan nimen: Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Samalla sain vahvistuksen sille, että muistikuvani oli oikea.


Kirjan ovat kirjoittaneet Päivi Dahl ja Tanja Hirschovits ja sen on kustantanut YAD (mikäpä muukaan). Sitä käyttää edelleen lähdemateriaalina muun muassa A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-sivusto.

Lainasin sen heti kirjastosta.

Tästä on kyse – tietoa päihteistä tarjoaa nimensä mukaisesti tietopaketin aikansa yleisimmistä ja joistakin vähemmän yleisistä huumeista. Ja kuten arvata saattaa, kirjan tekijöillä ei ole hajuakaan siitä mistä ovat kirjoittamassa. Käyn nyt läpi kirjan koomisinta BS-osastoa. Enjoy!

KANNABIS

Kannabistuotteissa on imelä haju, jonka haistaa lähinnä poltettaessa. Niin varmaan joo, kukintohan ei sellaisenaan tuoksahda lainkaan.

Marihuanassa on THC:tä yleensä 0,35-12 painoprosenttia, hasiksessa 4-10 %. Jalostamisen myötä prosentit ovat tietysti nykyään ihan erilaisia, mutta olennaista tässä onkin se, että marihuanan suurin mahdollinen THC-prosentti arvioidaan korkeammaksi kuin hasiksen. Kirjan tekemisen aikoihin Suomen markkinoilla liikkui toki paljon hasista, jota voi hyvällä syyllä kutsua kamelinlannaksi, mutta aina on liikkunut myös laadukasta hasista, joka hakkaa THC-prosenteissa marihuanan mennen tullen. (Tällä hetkellä marihuanan THC-prosentti voi korkeimmillaan olla noin 30 ja hasiksen jopa 60.)

Yksi gramma hasista maksaa katukaupassa noin 25-100 markkaa ja yhdestä grammasta saadaan yleensä 1-3 päihdeannosta. Niin, mikäli ostaa sitä kamelinlantahasista. Normaalista hasiksesta saa paljon enemmän käyttöannoksia.

Kannabiksen käyttö voi aiheuttaa flash-back-ilmiön. Ei voi, se on pelkkä huumeilla pelottelijoiden päiväuni. Onneksi nykyään jopa Päihdelinkin kannabistietopankissa sanotaan takaumista, että ne ovat joko äärimmäisen harvinaisia tai niitä ei tapahdu ollenkaan.

Kannabista joskus kokeilleista arviolta 10% (jopa 20%) tulee siitä riippuvaiseksi. Ohhoh, melkoisia lukuja. Niiden paikkansapitävyyttä voisi pohtia hyvinkin monenlaisten tilastojen valossa, mutta otan nyt vain yhden esimerkin. Suomessa kannabista on polttanut vähintään kerran lähes 40 prosenttia 2534-vuotiaista. Niinpä 48 prosenttia kaikista 2534-vuotiaista pitäisi olla kannabisriippuvaisia. Mahtaakohan asia olla näin? Enpä oikein usko.

Kannabikseen mahdollisesti lisätyt, sen ohella taikka tilalla käytetyt muut aineet (kuten heroiini) lisäävät riskiä jäädä riippuvaiseksi muuhunkin kuin kannabikseen. Muista: sinunkin möyhyysi on katala diileri voinut sekoittaa HEROIINIA!!!

LSD

Harhoissa esim. madot voivat syödä omaa vatsaa. Sieltäpä tuli tarkka kuvailu happohalluista. Iholla kihisevät madot ja ötökät ovat kyllä jossain määrin yleinen harha, mutta lähes poikkeuksetta harha liittyy stimulanttien kuten metamfetamiinin tai MDPV:n pitkäaikaiseen käyttöön.

Kaikkivoipaisuuden tunne (...) altistaa erityisesti tapaturmille kuten ikkunasta ulos hyppäämiselle tms. Entä appelsiiniklassikko? Pointsit kirjalle siitä, että se jättää itsensä kuorimisen mainitsematta.

Noin joka viides matka on huono matka. Kyllä vain, tilastomatematiikka kertoo milloin paha trippi on tulossa.

Kuolemantapauksia satoja joka vuosi maailmanlaajuisesti. Onneksi kirjassa tarkennetaan, että kuolemantapaukset ovat yleensä itsemurhia ja tapaturmia. Yliannostukseen kun on käytännössä mahdotonta kuolla.

5-MeO-DMT

Voi aiheuttaa mm. vatsakipuja. Tämä on ainoa negatiivinen asia, joka aineesta kerrotaan. Taisi kirjan tekijöiltä loppua ideat kesken.

PSILOSYBIINISIENET

Joissain maissa kaupataan päihdesieniä myös katukaupassa. Näihin on voitu lisätä myös muita aineita, kuten LSD:tä. No mutta tietenkin! Heroiinia ja PCP:tä myös!

Psilosybiiniyliannos on hengenvaarallinen. Eikä ole. Psilosybiiniin on käytännössä mahdotonta kuolla, aivan kuten happoonkin.

Päihteenä käytetty, luonnossa kasvava Magic mushrooms (Psilocybe cubensis) -niminen sieni ei kasva Suomessa. Miksi jonkun sienen nimi olisi Magic mushrooms, siis monikossa? Oikeasti Magic mushrooms eli taikasienet on termi jolla tarkoitetaan kaikkia psilosybiinisieniä. Psilocybe cubensis on yksi taikasienistä, suomalaiselta nimeltään huurumadonlakki.

Tässä kaikki tällä erää. Vielä on monta ainetta jäljellä, joten jatketaan tästä ensi kerralla.