Huumekäyttäjän oppikoulu

Luulin jo olevani niin turtunut median ajoittaiseen typeryyteen, ettei järjettöminkään huumeuutinen saisi sappeani kiehumaan, mutta väärässä olin.

Yle tuuttasi 18. marraskuuta bittiavaruuteen uutisen, joka ei ole uutinen lainkaan, vaan nippu väitteitä, joita ei perustella mitenkään. Tämä sinänsä on valitettavan tyypillinen tapa uutisoida huumeista, mutta nyt mennään metsään poikkeuksellisen lujaa.

Tiivistettynä "uutisessa" haastatellaan kajaanilaista nuorisotyöntekijää, joka kertoo kauhutarinoita huumeidenkäyttäjistä ja Järvenpään päihdesairaalasta. Jutun lopussa haastatellaan myös päihdesairaalan johtajaa, joka ampuu nuorisotyöntekijän väitteitä alas.

Mitään muita lähteitä toimittaja ei ole käyttänyt, joten jutussa on sana sanaa vastaan. Tästä huolimatta toimittaja on tehnyt tarkoitushakuisen valinnan kertoa nuorisotyöntekijän sanomiset faktoina, joiden varaan hän rakentaa koko jutun, kun taas päihdesairaalan johtajan sanomiset hän kertoo lainauksin, eli johtajan mielipiteinä.

Otsikko kuuluu näin: Huumevieroitus voi olla huumekäyttäjän oppikoulu – lääkkeet päätyvät katukauppaan. Tässähän ei ole mitään uutta. Huumevieroituksessa olevat usein kertovat toisilleen kokemuksiaan ja jakavat tietoa keskenään. Tätä ilmiötä kuvaili jo William S. Burroughs omaelämäkerrallisessa romaanissaan Nisti, joka julkaistiin vuonna 1953.

Toisin kuin otsikossa annetaan ymmärtää, kaikki lääkkeet eivät suinkaan päädy katukauppaan. Pieni määrä päätyy, sillä valvonta ei aina pelaa. Aivan kuten jotkut terveyskeskusasiakkaat myyvät lääkärin heille määräämät reseptilääkkeet kadulla. Nämä ovat lieveilmiöitä, joita ei voi täysin kitkeä pois niin kauan kun lääkkeitä ylipäätään on olemassa.

Sitten päästään itse asiaan. Ingressissä todetaan näin: Moraali rappeutuu huumepiireissä entisestään, sillä vanhemmat käyttäjät opastavat yhä nuorempia suonensisäisiin huumeisiin. Mihin tämä väite perustuu? Onko jossain tilasto tai tutkimus, joka kertoo huumepiirien yleisen moraalin tason? Onko jossain diagrammi, joka kertoo kokeneiden opastajien ja kokemattomien nuorten välisen ikähaarukan?

Jos väite esitettäisiin nuorisotyöntekijän mielipiteenä, niin mikäs siinä, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan väite esitetään faktana.

Ja pahemmaksi menee leipätekstissä: Vielä 15 vuotta sitten vanhemmat käyttäjät kunnioittivat sitä, että he eivät myyneet huumeita alaikäisille. WTF?!?

Alaikäisten huumeidenkäyttö oli kyllä ihan todellinen ongelma myös 15 vuotta sitten ja – uskokaa tai älkää – jopa sitä ennen. Nykyään huumeita voi tilata netistä, mutta ennen vanhaan ne oli pakko ostaa muilta käyttäjiltä. Mistä muualtakaan alaikäiset olisivat niitä ostaneet, jos eivät vanhemmilta käyttäjiltä?

Hassu juttu muuten, että lapsuuteni huumevalistuksessa käyttäjät kuvattiin moraalittomina hirviöinä, mutta nyt heitä muistellaan ritarillisina periaatteen ihmisinä.

Onneksi edes osa kajaanilaisen nuorisotyöntekijän horinoista esitetään lainauksina, eikä faktoina. Hän muun muassa sanoo, että Järvenpään päihdesairaalasta haetaan korvaushoitolääkkeitä Kajaanin seudulle, jossa Subutexin kysyntä on kovaa ja sen arvo satoja euroja.

Siis satoja euroja!

Lisäksi hän sanoo, että huumeiden hankkiminen on muuttunut siten, että ennen piti tuntea käyttäjiä, mutta nykyään netistä tilaaminen on helpottunut huomattavasti.

Jälkimmäinen lainaus on totta, mutta se on ristiriidassa ensimmäisen kanssa. Kun kerran netistä tilaaminen on helpottunut, miksi Kajaanissa maksetaan Subutexista satoja euroja? Kuka tahansa voi tilata esimerkiksi Silkkitieltä Subutexia suoraan postilaatikkoonsa, ja viimeksi kun tarkistin, oli Suomesta tilatun Subutexin hinta 46–60 euroa. Miksi kukaan maksaisi siitä satoja euroja?

Vaikuttaa surkealta opinahjolta tuo "huumekäyttäjän oppikoulu". Tai sitten Kajaanissa asuu Suomen vajaaälyisimmät narkkarit. Minä en siihen usko, mutta nuorisotyöntekijän puheista sellaisen käsityksen saa.

On surullista, että huumeista ja niiden käyttäjistä uutisoidaan edelleen näin ala-arvoisesti. Yksi syy tämän blogin (jota minun pitäisi päivittää huomattavasti useammin) perustamiseen oli se, että huumeista voi kertoa mediassa mitä tahansa satuja, eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Yleensä viestimet pitävät velvollisuutenaan korjata esittämänsä väittämät, jos ne osoittautuvat virheellisiksi, mutta huumeuutisiin tämä ei päde. Ilmeisesti taustalla on ajatus, että virheellisistä väittämistä kärsivät ainoastaan käyttäjät, tuo yhteiskunnan vihattu pohjasakka, eivätkä he kehtaa tai pysty vaatimaan oikaisua.

Lisäksi huumeiden ja käyttäjien demonisointi myy aina.