Minä ja Douppikaupan pomo

Kerroin maaliskuun alussa, kuinka Douppikaupan tarina oikeasti päättyi. Sanoin tuolloin, ettei minulla ole yhteyksiä Douppikauppaan. Tilanne on muuttunut.

Sain maaliskuun 9. päivä tekstarin:

"Moi! Oletko se sama Aarno Malin joka joskus kirjoittelee Suomen Kuvalehteen? Jos olet niin eräs ihminen haluaisi jutella, jos et ole niin pahoittelut häiriöstä. Itse olen vain anonyymi välikäsi tässä."

Voisi kuvitella, ettei kovin montaa Aarno Malinia Suomesta löydy, joten sekaannuksen mahdollisuus on olematon. Sattumoisin kuitenkin juuri kotikaupungissani asuu toinen Aarno Malin, ja hän on baptistiseurakunnan pastori. Voin vakuuttaa, että en ole hän.

Vastasin tekstariin myöntävästi, ja aloitin henkilön kanssa viestittelyn Wickr-sovelluksen puolella.

Selvisi, että hän oli Douppikaupan perustajan Lasse Kärkkäisen kaveri. Lasse oli kuulemma lukenut elo-syyskuussa 2016 Suomen Kuvalehteen kirjoittamiani juttuja Douppikaupasta, ja halusi nyt jutella kanssani. Lasse itse ei voinut ottaa minuun yhteyttä, koska istuu Vantaan vankilassa 11 vuoden ja 6 kuukauden tuomiota huumausainerikoksista ja salakuljetuksista.

Kertauksena niille, jotka asiasta eivät tiedä:

Elokuun 26. päivä 2016 Tulli tiedotti, että se oli huhtikuussa pidättänyt kolme ihmistä ja paljastanut Douppikaupan, Suomen suurimman nettihuumekaupan, joka toimi Tor-verkossa Silkkitie-sivustolla. Tullin mukaan Douppikauppaa ei enää ollut olemassa, ja asia nousi päivän ykkösuutiseksi kaikissa suurissa medioissa.

Mutta ei Suomen Kuvalehdessä. Seuraan Silkkitietä, joten tiesin, että Douppikauppa jatkoi edelleen toimintaansa. Douppikauppa möi Silkkitiellä huumeita silläkin hetkellä, kun Tulli väitti paljastaneensa sen.

Tulli oli kyllä saanut kiinni Douppikaupan perustajan, Lassen, mutta Lassen luoma organisaatio jatkoi toimintaansa.

Douppikauppa oli jakanut huumeiden vähittäismyynnin neljän alakaupan kesken. Alakaupat olivat Ekstaasikauppa, Hamppukauppa, Stimukauppa ja Trippikauppa. Mikään alakaupoista ei keskeyttänyt huumeiden myyntiä pidätysten takia.

Kirjoitin Suomen Kuvalehteen jutun, jossa paljastin Tullin vedätyksen. Tullin tiedottamiseen ja toimintaan liittyi niin paljon omituisia ja hämäriä piirteitä, että kirjoitin aiheesta yhteensä neljä juttua. Niistä viimeisin summaa hyvin, miten absurdista vyyhdestä oli kyse.

Takaisin Wickr-viestittelyyn. Olen kolmisen vuotta seurannut Silkkitietä, ja Douppikauppa on täysin ainutlaatuinen luku suomalaisen huumerikollisuuden historiassa, joten kerroin Lassen kaverille, että totta kai minua kiinnosti jutella Lassen kanssa.

Niinpä hän toimitti yhteystietoni Lasselle, joka maaliskuun 14. päivä soitti minulle Vantaan vankilasta.

Siitä alkoi yhteydenpitomme.

Lasse on kertonut minulle valtavasti uutta ja kiehtovaa tietoa Douppikaupasta, itsestään ja oikeusjärjestelmästämme.

Aikomuksenani on kirjoittaa aihepiiristä useampi juttu Suomen Kuvalehteen. Kiirettä en asian kanssa pidä, vaan etenen kaikessa rauhassa. Tulen todennäköisesti kirjoittamaan Douppikaupasta myös täällä blogin puolella vielä monta kertaa.

Yhteydenpito on sujunut hyvin, vaikka minä en voikaan soittaa Lasselle, voin vain lähettää sähköpostia. Lasse puolestaan ei voi lähettää sähköpostia, mutta voi soittaa minulle vankilan maksullisella puhelimella. Perinteiset kirjeet kulkevat molempiin suuntiin.

Viimeisin puhelumme kuluneen viikon tiistaina kesti melkein 48 minuuttia. Se katkesi kesken juuri kun Lasse oli kertomassa, kuinka eräs häntä kuulustellut poliisi oli sanonut, että huumekaupan siirtyminen kaduilta nettiin on positiivinen asia. Ehkä Lasselta loppui valuutta, tai sitten joku kuunteli puhelua ja päätti, että tuo asia ei toimittajalle kuulu.

Miksi Lasse haluaa puhua juuri minulle? Kyse ei ole siitä, että olisin asiassa puolueellinen hänen edukseen, sillä en ole puolueellinen kenenkään eduksi. Niin lattealta kuin se ehkä kuulostaakin, minua kiinnostaa vain totuus. Haluan kertoa lukijoille faktoja. Siksi minä tämän bloginkin perustin.

Käsittääkseni kyse on siitä, että tunnen Silkkitien, Tor-verkon ja Douppikaupan paremmin kuin kukaan muu toimittaja, joten tajuan, mistä Lasse puhuu. Lisäksi jos jokin viranomainen, kuten Tulli, kertoo julkisuudessa näistä asioista niin sanottua muunneltua totuutta, minä huomaan sen.

Kuten monet Punaisen Kolmion lukijat tietävät, Lassella on oma blogi Uuden Suomen sivuilla. Lasse ei kuitenkaan käsittele blogissaan asioita, joista minä tulen kirjoittamaan.

Lopuksi haluan esitellä fanikirjeen, jonka tuntematon henkilö lähetti Lasselle vankilaan. Lasse lähetti sen minulle, ja minä kuvasin sen. Toimitan sen myöhemmin takaisin Lasselle.

Toisille rikollinen, toisille sankari.