Kannabis ja sairaalloinen hyvinvoinnin tunne

Kirjoitin vuonna 2014 koomasta, tuosta kannabiksen harmillisesta sivuvaikutuksesta. Kerroin silloin lukeneeni jostain, että kannabis aiheuttaisi sairaalloista hyvinvoinnin tunnetta, mutta en muistanut lähdettä.

Pyrin välttämään lainauksia, joiden lähdettä en muista. Tuolloin minun oli kuitenkin ihan pakko mainita sairaalloinen hyvinvoinnin tunne, koska se sopi niin hyvin tekstiin.

Joulukuussa 2017 Facebookin Lääkekannabis esille Suomessa -ryhmässä tehtiin kulttuuriteko ja jaettiin valokuvia kirjasta nimeltä Suomen terveyskasvit. Silloin muistin!

Suomen terveyskasvit julkaistiin vuonna 1982. Sen julkaisi Valitut Palat, ja luin sitä yli 20 vuotta sitten. Kirja on enimmäkseen laadukas. Se esittelee runsaan valikoiman kasveja ja kertoo niistä kattavasti. Kuvitus on sekä tarkkaa että kaunista.

Mukana terveyskasvien joukossa on myös hamppu. Kirja tosin luokittelee sen myrkkykasviksi. Tämä tuntuu oudolta, sillä itselleni myrkkykasveista tulee mieleen hulluruoho, rohtosormustinkukka tai jokin muu hengenvaarallinen kasvi, tai sitten esimerkiksi vakavia iho-oireita aiheuttava jättiputki.

Kannabiksen luokittelu myrkkykasveihin lienee siinä tapauksessa perusteltua, mikäli psykoaktiivisten vaikutusten katsotaan aina johtuvan elimistön myrkytystilasta. Luokittelu saa kuitenkin koomisia piirteitä viimeistään siinä vaiheessa, kun kirja alkaa luetella kannabiksen myrkytysoireita. Eräs oireista on nimittäin – kuten lukija varmaan arvaa – sairaalloinen hyvinvoinnin tunne.

Sairaalloinen hyvinvoinnin tunne on termi, johon en ole koskaan muualla törmännyt, ja hyvä niin. En oikein tajua sitä, sillä käsittääkseni sairaalloisuus on hyvinvoinnin vastakohta. Vähän sama kuin sanoisi olevansa köyhästi rikas.

Kuten nykyään on yleisesti tiedossa, kannabiksen yliannostukseen ei voi kuolla. Ei siitä mitään todisteita ollut 1980-luvullakaan, mutta koska tuolloin kaikki huumeet niputettiin yhteen ja heroiini tappaa, haluttiin kannabiksenkin uskoa olevan tappava.

Kirja ei suoraan sano kannabiksen olevan hengenvaarallinen, mutta vihjailee siihen suuntaan kertoessaan myrkytyksen hoidosta: "Äkillinen huumaantuminen ei tavallisesti vaadi erikoista hoitoa, vaikeissa tapauksissa tarkkailu, jotta hengitystiet pysyisivät auki ja verenkierto säilyisi."

Sen kyllä ymmärrän, että varsinkin aloitteleva kannabiksen käyttäjä voi kaivata tarkkailua, mikäli hän on ihan pihalla, mutta miten hengitystiet ja verenkierto liittyvät asiaan?

Onko uhkana, että ilman tarkkailua pajapää tukehtuu mässyihinsä?

Entä jos tarkkailija katsoo muualle, pysähtyykö hipin verenkierto?

Tätä oli huumetietous 1980-luvulla. Jos sitä oikein pysähtyi miettimään, niin eipä siinä usein järkeä ollut. On tietenkin luonnollista, ettei ennen wanhaan voinut mitenkään olla tarjolla yhtä paljon tietoa huumeista kuin nyt. Asian tekee kuitenkin naurettavaksi se, että tiedon puute korvattiin tuulesta tempaistuilla väitteillä, joiden tarkoitus oli vain pelotella ihmisiä.

Nykyään kannabiksen käyttö laillisena lääkkeenä lisääntyy länsimaissa. Tuskin mikään vakavasti otettava julkaisu kehtaisi enää kutsua kannabiksen vaikutusta myrkytystilaksi tai sairaalloiseksi hyvinvoinnin tunteeksi.

Tai no, uutisoihan Yle vielä muutama vuosi siten kannabiskoomasta, mikä on samaa tasoa. Maailma ei siis ole valmis, mutta parempaan päin mennään.