Paskimmat pääkirjoitukset huumeista

Sanomalehtien uutiset ovat objektiivisia – ainakin teoriassa. Käytännössä objektiivisuus ei aina toteudu, ja joistain lehdistä paistaa puolueellisuus läpi selkeämmin kuin toisista. Yhteistä kaikille lehdille kuitenkin on se, että omalle lukijakunnalleen ne vakuuttelevat objektiivisuuttaan.

Uutisten lisäksi sanomalehdissä on aina pääkirjoitus, joka kertoo lehden kannan johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Pääkirjoitus on siis lehden tilaisuus heittää puolueettomuus ihan avoimesti hetkeksi romukoppaan. Isoimmissa lehdissä pääkirjoituksia on yleensä pari kolme.

Pääkirjoitukset ovat tarkkaan harkittuja ja niillä on suuri merkitys, koska ne valjastavat koko sanomalehden vaikutusvallan tietyn kannanoton taakse.

Nykyään luen taas pääkirjoituksia, mutta pitkään en siihen pystynyt. Syynä oli pääkirjoitustrauma, jonka sain reilut kymmenen vuotta sitten. Asuin tuolloin Jyväskylässä ja tilasin maakuntalehti Keskisuomalaista, joka on levikiltään Suomen viidenneksi luetuin seitsenpäiväinen sanomalehti.

Joulukuussa 2006 luin Keskisuomalaisesta huumeita koskevan pääkirjoituksen. Toukokuuhun 2007 mennessä luin niitä kolme lisää. Sitten menetinkin uskoni pääkirjoituksiin, enkä lukenut niitä enää pitkään aikaan.

Tuon puolivuotisen aikana sain monet makeat naurut, mutta toisaalta tunsin oloni loukatuksi, olinhan sentään maksava asiakas. Jos joku toimittaja tekisi artikkeleita samalla tavalla kuin nuo pääkirjoitukset oli tehty, saisi hän potkut välittömästi.

Tässä pääkirjoituksista ensimmäinen:

Kirjoituksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Tällaisia näkee jatkuvasti. Huumeet on hyvä vihollinen, joten jos pääkirjoitustoimittaja ei muuta keksi, niin ainahan voi päivitellä huumeongelmaa.

Tuohon aikaan minulla oli tapana leikata talteen huumeita koskevia lehtijuttuja. Pääkirjoituksia en ollut aikaisemmin ottanut talteen, mutta tämän kohdalla päätin tehdä poikkeuksen.

Seuraavan huumeita koskevan pääkirjoituksen Keskisuomalainen julkaisi 15. tammikuuta 2007:

Teksti on samanlaista höttöä ilman sen kummempaa pointtia kuin edellinenkin pääkirjoitus.

Jotain häiritsevää tekstissä kuitenkin oli. Se tuntui oudon tutulta. Niinpä kaivoin esiin talteen leikkaamani pääkirjoituksen ja aloin vertailla. Seuraavaksi sama teksti uudestaan. Tällä kertaa olen merkinnyt keltaisella yliviivauskynällä ne kohdat, jotka on copypastetettu suoraan ensimmäisestä pääkirjoituksesta.

Kyllä vaan. Yli puolet pääkirjoituksesta oli kopioitu suoraan edellisestä huumeita koskevasta pääkirjoituksesta. Yli puolet! En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin tämän. Luulin pääkirjoitusten olevan tärkeydessään ainutlaatuisia, eikä mieleeni ollut ikinä juolahtanut, että ne voisivatkin olla kierrätystavaraa. Eihän lehdissä minkään pitäisi olla kierrätystavaraa.

Tammikuun 30. päivä 2007 ilmestyi kolmas huumeita käsittelevä pääkirjoitus:

Jaa että oliko tämäkin tehty leikkaa-liimaa-menetelmällä? No, katsotaanpas. Seuraavaksi sama teksti uudestaan. Tällä kertaa olen käyttänyt seka pinkkiä että vihreää yliviivauskynää. Pinkillä merkityt kohdat on kopioitu edellisestä pääkirjoituksesta, vihreällä merkityt sitä edellisestä.

Jep. Olin kuolla nauruun, kun aikanaan vertailin kyseistä pääkirjoitusta kahteen edelliseen.

Toukokuun 5. päivä 2007 ilmestyi neljäs huumeita käsittelevä pääkirjoitus:

Seuraavaksi sama teksti uudestaan. Nyt olen käyttänyt kolmea yliviivauskynää. Pinkillä olen merkinnyt kohdat, jotka olivat myös edellisessä eli kolmannessa pääkirjoituksessa. Vihreällä olen merkinnyt kohdat, jotka olivat sekä kolmannessa että ensimmäisessä pääkirjoituksessa. Keltaisella merkitty kohta oli niin ensimmäisessä, toisessa kuin kolmannessakin pääkirjoituksessa!

Mitä tästä voimme päätellä? Ainakin sen, että todennäköisesti myös ensimmäinen pääkirjoitus oli kursittu kasaan aikaisemmista pääkirjoituksista.

Kysymyksiä tämä kaikki kyllä herättää. Kierrättikö Keskisuomalainen tuolloin vain huumeita koskevia pääkirjoituksia, vai ihan kaikkia? Kierrättääkö Keskisuomalainen pääkirjoituksia edelleen? Tekevätkö muut lehdet niin?

Kierrättämisen valossa pääkirjoitusten viesti muuttuu naurettavaksi. Keskisuomalainen on muka syvästi huolissaan huumeongelmasta ja maalailee kauhukuvia siitä, miten huumeet tuhoavat kaiken tieltään, mutta todellisuudessa asia ei kiinnosta edes sen vertaa, että viitsittäisiin kirjoittaa aiheesta jotain tuoretta, vaan hoidetaan homma äkkiä alta pois copypastettamalla ja luotetaan siihen, etteivät lukijat huomaa.

Voisiko olla niin, ettei pääkirjoituksia oikeasti kukaan lue? Se ainakin selittäisi, miksi lukijoita halveeraavaan kierrättämiseen on edes ryhdytty.