Haluatko laillistaa kannabiksen? Pelaa lautapeliä!

Kyllä vain, niinkin voi tehdä. Helpompaa ja hauskempaa tapaa vaikuttaa kannabiksen laillistamiseen tuskin löytyy.

(Heti alkuun haluan huomauttaa, että en tällä kirjoituksella ota minkäänlaista kantaa kannabiksen laillistamiseen. Kerron vain mielipiteeni pelistä.)

Smoke City on suomalainen lautapelihanke, joka tähtää kansainvälisille markkinoille. Pelissä on tarkoituksena hiisata pieni Smoke Cityn kaupunki tyhjäksi ennen muita pelaajia.

Pilven perässä juoksee 2–4-pelaajaa. Erilaisia lajikkeita on tarjolla about viisikymmentä, aina mystisestä OG Kushista legendaariseen Acapulco Goldiin. Jokaisella lajikkeella on omat pelin etenemiseen vaikuttavat ominaisuutensa. Huonolla tuurilla voi joutua huijatuksi oreganolla.

Poliisin aggressio pajapäitä kohtaan on alati läsnäoleva uhka, mutta sitäkin pahemman uhkan luo oman pääkopan kestävyys. Kun vainot iskevät oikein kunnolla, silloin ei foliohatustakaan ole enää apua.

Jotta kukinnoista saisi maksimihyödyn, täytyy hankkia kunnon poltteluvälineet. Myös vastapelaajien säätöjen sotkeminen ja muu rottailu on olennainen osa peliä.

Smoke City on monipuolinen peli, joka nivoutuu jokaista yksityiskohtaa myöten saumattomasti kannabiskulttuuriin. Huumoria on paljon, ja se kumpuaa samasta aihepiiristä.

Pelin Indiegogo-joukkorahoituskampanja starttaa tänään 420-päivänä ja päättyy toukokuun 20. päivä. Sen jälkeen alkaa pelien valmistaminen, ja syksyllä ne lähetetään tilaajille.

Entä miten Smoke City liittyy kannabiksen laillistamiseen? Siten, että 10–20 prosenttia voitosta jaetaan lahjoituksina laillistamista ajaville yhdistyksille. Mitä enemmän peliä ostetaan, sitä suurempi prosentti voitosta voidaan lahjoittaa.

Koska Smoke Cityn kohderyhmänä ovat pajauttelijat maailman joka kolkassa, jaetaan lahjoitukset eri maihin sen mukaan, miten paljon niistä on peliä tilattu.

Olin helmikuussa testipelaamassa Smoke Cityä. Käytännössä kaikki näytti tuolloin jo olevan valmiina: pelilauta, korttipakat, ohjekirja, pelinappulat jne. Silti peliä hiottiin vielä lukuisien testipelaajien avulla lopullista versiota varten.

Mielestäni koko paketin visuaalinen ilme ja materiaalit ovat niin laadukkaita, että ne eivät ainakaan tule estämään maailmanvalloitusta. Pelin lukuisat mahdollisuudet ja huumori pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka pelisessio venähtäisi pidemmänpuoleiseksi.

Sääntöjensä puolesta Smoke City ei ole mikään Kimble, vaan vaatii kunnon perehtymistä. Vaihtoehtojen kirjo pelilaudalla ja monet erilaiset korttipakat edellyttävät aluksi ohjekirjan jatkuvaa selaamista, mutta kun peli alkaa rullata, sääntöjen opettelu palkitaan mukaansatempaavalla ja päräyttävällä pelikokemuksella.

Yhteistyökumppaneikseen Smoke City on saanut alan harrastajien kumartamat nettikaupat Dutch Passion Seed Company ja Karma Genetics, mikä kertoo paljon projektin vakuuttavuudesta. Samaa voi sanoa siitä, että pelin tuottaa Panda Game Manufacturing.

Mikäli kannabis tulisi mielestäsi laillistaa etkä ole rutiköyhä hippi, ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, miksi et tukisi peliä taloudellisesti.

Ja vaikka et haluaisikaan kannabiksen olevan laillista, mutta pidät hyvistä lautapeleistä, kannattaa Smoke City pitää mielessä.

Lisäinfoa pelistä on Indiegogo-sivulla. Smoke City löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

Ekstaasi hyydyttää veren – tästä on kyse

Viimeksi kerroin teille kirjasta nimeltään Tästä on kyse - tietoa päihteistä. Kyseinen tiiliskivi kiteyttää kansiensa väliin kaiken sen, mikä huumevalistuksessa on mennyt pieleen.

Kirjan neljäs ja samalla viimeinen painos julkaistiin vuonna 2002. Sen jälkeen valistustyö on ottanut ison askeleen parempaan päin, mistä pointsit. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että vielä suhteellisen vähän aikaa sitten huumevalistuksessa elettiin pimeää keskiaikaa, jolloin vainoharhaisuus korvasi järjenkäytön ja tiedon sijaan tukeuduttiin kauhutarinoihin.

Edellisessä postauksessani kävin läpi joitain koomisimpia väitteitä, joita kirja esittää kannabiksesta ja psykedeeleistä. Tällä kertaa vuorossa ovat stimulantit.

Edellistä postausta tehdessäni minulla oli hauskaa, mikä toivottavasti näkyi lukijalle, mutta stimulanttiosastoa kahlatessani hymyni alkoi hyytyä. Elämä pimeällä keskiajalla muistui mieleeni liian hyvin. Se oli synkkää ja epätoivoista aikaa. Jos joku sanoi sinulle, että jo ensimmäinen kannabispiikki voi tappaa, ei kyseessä todennäköisesti ollut vitsi.

Koetan kuitenkin ajatella positiivisesti ja iloita siitä, että maailma muuttuu. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta ainakin voimme nauraa sille. Joten tulta päin.

AMFETAMIINI

Sitä käytetään suun kautta (esim. juomaan sekoitettuna), nuuskaamalla, suonensisäisesti tai mällinä (imeytettynä suun limakalvolta). Mällinä? WTF?

Amfetamiinia annostellaan yleensä aluksi (suun tai nenän kautta) kerran vuorokaudessa, mutta riippuvuuden kehittymisen myötä annoksia saatetaan ottaa jopa 2-3 tunnin välein (suonensisäisesti). Kirja siis olettaa, että jo ensimmäinen kokeilu johtaa päivittäiskäyttöön, ja kokeilun jälkeen sekä annostelut että käyttötavat ovat noin tarkoin ennustettavissa. Se tosin jää mysteeriksi, missä vaiheessa syöksykierrettä mälli astuu kuvioihin.

Vieroitusoireet saattavat kestää useita kuukausia. Tai ne voivat jäädä hyvinkin miedoiksi tai niitä ei tule lainkaan. Viekkuihin kun vaikuttaa mm. käytön kesto, annoskoot ja aineen vahvuus.

Amfetamiinia jatketaan myyntiportaissa milloin milläkin, usein kehoa eri tavoin ärsyttävillä aineilla paremman voiton saamiseksi ja välittäjän oman huumeenkäytön mahdollistamiseksi. Näitä aineita ovat mm. PCP, metamfetamiini, rotanmyrkky, pesupulveri, jauhot jne. Jää epäselväksi, miten PCP:llä ja metamfetamiinilla jatkaminen lisää välittäjän voittoa, sillä molemmat ovat amfetamiinia kalliimpia aineita. Rotanmyrkky, pesupulveri ja jauhot ovat kyllä halvempia, mutta eivät mitään ihannejatkeita varsinkaan suonensisäisessä käytössä. Ei kukaan halua rännätä jotain Bio Luvilia tai taikinaa, rotanmyrkystä puhumattakaan. Todennäköisesti jatkeaineet ovat olleet maltodekstriiniä tai fruktoosia tai joitain muita yleisiä jatkeita.

Katukaupassa on ollut myynnissä A-hepatiitista saastunutta amfetamiinia (joka oli ilmeisesti A-hepatiitilla ulostekontaminoitunutta suoliston sisäisen salakuljetuksen seurauksena). Tämä sairastutti käyttäjiä A-hepatiittiin. Piripakkauksen olisi pitänyt hajota suolistossa, jotta aineeseen olisi voinut tarttua A-hepatiitti. Jos näin on käynyt, miten piri on saatu pois ilman että se on imeytynyt elimistöön? En tiedä. Jos tarina on totta, kyseessä on ollut kirjaimellisesti paska piri.

Amfetamiinin ja masennuslääkkeiden (mm. Aurorix) sekakäytön on todettu aiheuttavan pienemmilläkin annoksilla yliannosoireiden ilmenemistä ja pitkittymistä sekä kuolemanriskiä. Aurorix on tosiaan hengenvaarallinen amfetamiinin kanssa käytettynä, mutta se ei tarkoita, että kaikki masennuslääkkeet olisivat. Masennuksen hoidossa käytetään nykyään lähinnä SSRI-lääkkeitä. Niiden lisäksi tarjolla on vanhanaikaisia trisyklisiä lääkkeitä sekä MAO-estäjien pienilukuinen joukko. Aurorixin vaikuttava aine on moklobemidi, joka kuuluu MAO-estäjiin, ja kuten kaikki MAO-estäjät, on sen sekakäyttö amfetamiinin kanssa hengenvaarallista. Aurorix ja sen rinnakkaisvalmiste Moclobemid Ratiofarm ovat kuitenkin ainoat Suomen markkinoilla olevat masennuslääkkeet, jotka ovat MAO-estäjiä. Entä miten vaarallisia sitten ovat SSRI-lääkkeet, ne kaikkein yleisimmät masennuslääkkeet? No, Yhdysvalloissa niitä määrätään henkilöille, jotka käyttävät amfetamiinia sisältävää Adderallia, joten siitä voi päätellä.

METAMFETAMIINI

Antaa vähemmän "potkua" kuin amfetamiini, mutta epämiellyttävät aistiharhat korostuvat amfetamiinia enemmän. Tämä virheellinen käsitys metamfetamiinista toistuu läpi kirjan. Oikeasti metamfetamiini on amfetamiinia vahvempaa ja kalliimpaa, mutta kirja väittää päinvastaista. Sen mukaan esimerkiksi yksi metamfetamiinin lempinimistä on "köyhien amfetamiini". Väärinkäsitys on todella outo varsinkin siksi, että en muista kirjan lisäksi törmänneeni siihen missään muualla.

EKSTAASI (MDMA)

Ekstaasin psyykkiset vaikutukset vaihtelevat, eivätkä ole varmuudella ennustettavissa. Esiintyy joko euforiaa tai ahdistusta, joskus aggressiivisuutta tai masennusta. Ekstaasin vaikutukset ovat kyllä taatusti ennustettavissa, ja niistä on ahdistus, aggressiivisuus ja masennus kaukana.

Kirja vyöryttää lukijan silmille toinen toistaan vaarallisempia ekstaasin haittavaikutuksia hengästyttävää tahtia. Niitä lukiessa herää kysymys, että jos tuo kaikki on totta, miten kukaan selviää ekstaasikokeilusta täysjärkisenä tai edes hengissä. Tässä joitain ekstaasinkäyttäjää uhkaavia vaaroja: paniikkikohtaukset, tuskatilat, vainoharhaisuus, depressio, krooninen paranoidinen psykoosi, takaumat, pysyvät keskushermostovauriot, sydäninfarkti, lämpöhalvaus, koko kehon kouristukset, jopa 72 tunnin mittainen katatoninen tila, munuaistoiminnan vajaus, veren hyytyminen, maksavauriot, aivoverenvuoto... Huh huh! Fakta kuitenkin on, että ekstaasi on maailman kolmanneksi yleisin laiton huume, ja varsinkin käytön laajuuteen suhteutettuna vakavat haitat ovat harvinaisia.

Aiemmin psyykkisesti oireilleille yksittäinenkin ekstaasiannos voi aiheuttaa psyykkisen sairauden. Höpö höpö. MDMA:n lääkinnällisiä mahdollisuuksia tutkitaan juuri psyykkisesti oireilevien ihmisten hoidossa, ja tulokset ovat olleet lupaavia.

Vieroitusoireet voivat kestää päivistä viikkoihin ja kuukausiin. Muuten totta, paitsi että viekkarit eivät kestä kuukausia tai edes viikkoja.

Suomessa ekstaasin on katsottu aiheuttaneen ainakin kaksi kuolemaa, toisessa kuoleman aiheuttamiseen riitti yksi ainoa ekstaasitabletti. Mikäli tämä pitää paikkansa, on se ihan oikeasti pelottavaa. Mutta aiheuttiko kuolemat pelkkä ekstaasi, vai oliko kyse jostain muustakin? Palaan tähän kohta.

Erityisen vaaralliseksi ekstaasin käyttö on todettu serotoniinijärjestelmään vaikuttavien masennuslääkkeiden kanssa. Tällaisia ovat mm. fluoksetiini (Fontex), joka ekstaasin kanssa käytettynä voi johtaa serotoniinisyndroomaan ja jopa kuolemaan. Nyt on kyse siis SSRI-lääkkeistä, kuten Fontex (joka tunnetaan paremmin amerikkalaisella kauppanimellään Prozac). Nyt on kyse myös todella sitkeästä myytistä, joka edelleen jatkaa elämistään. Ekstaasi, tarkemmin sanoen MDMA, ei ole hengenvaarallinen SSRI-lääkkeiden kanssa. SSRI-lääkkeet heikentävät MDMA:n tehoa, joten niiden kombottaminen on pöljää, mutta ei tappavaa. MDMA on kyllä hengenvaarallinen Auriroxin kanssa, aivan kuten amfetamiinikin, mutta Aurorix onkin MAO-estäjä. Ilmeisesti myytti on syntynyt siitä, että Aurorixia on luultu SSRI-lääkkeeksi, ja sillä perusteella on oletettu, että kaikki SSRI-lääkkeet ovat hengenvaarallisia MDMA:n kanssa.

Aurorix-nimisen (moklobemidi) masennuksen hoitoon tarkoitetun lääkeaineen ja ekstaasin yhteiskäyttö on aiheuttanut ainakin kaksi kuolemantapausta. Vihdoinkin varoitus, joka kannattaa ottaa vakavasti. Mutta hetkinen! Vastahan kirja kertoi, että Suomessa on tapahtunut kaksi ekstaasikuolemaa, eikä silloin ollut mitään puhetta muista aineista. Nyt kirja kertoo kahdesta ekstaasikuolemasta, jotka johtuivat ekstaasin ja Aurorixin kombottamisesta. Voisivatko kyseessä olla samat tapaukset? Vilkaisin lähdeluetteloa, ja kyllä, molemmat tiedot ovat samasta lähteestä, tammikuussa 2001 julkaistusta suomalaisesta artikkelista.

Suomessa kuoli vuosina 2000 ja 2001 yhteensä neljä ihmistä ekstaasin ja Aurorixin sekakäyttöön. Artikkelin tekoaikaan vasta kaksi kuolemantapausta oli tiedossa. Kaikesta päätellen kyseiset kuolemantapaukset ovat juuri ne, joista kirja aikaisemmin kertoi. Vaikuttaa siis siltä, että kirjan tekohetkellä Suomessa ei ollut tiedossa yhtään kuolemaa, jonka olisi aiheuttanut pelkkä ekstaasi. Sen sijaan tiedossa oli kaksi kuolemantapausta, jotka johtuivat ekstaasin ja Aurorixin hengenvaarallisesta sekakäytöstä.

Silti kirja kertoi aikaisemmin, että Suomessa ekstaasin on katsottu aiheuttaneen ainakin kaksi kuolemaa, toisessa kuoleman aiheuttamiseen riitti yksi ainoa ekstaasitabletti. Ei mitään mainintaa Aurorixista. Eipä tietenkään, koska tietoa pimittämällä ekstaasi saadaan vaikuttamaan vaarallisemmalta kuin se on, ja Tästä on kyse - tietoa päihteistä pyrkii ennen kaikkea pelottelemaan. Aivan kuten tuon ajan huumevalistus muutenkin.

Tähän loppuun pari huomautusta.

1) Koska netissä on henkilöitä, jotka loukkaantuvat kaikesta mahdollisesta ja pyrkivät väkisin väärinymmärtämään muita, haluan painottaa, että minä en kannusta ketään minkäänlaiseen päihteidenkäyttöön. Haluan vain oikoa virheellisiä väittämiä. Uskon, että huumevalistuksen (tai nykyään kai pitäisi sanoa ehkäisevä päihdetyö) kannalta rehellinen ja faktoihin perustuva tieto on aina kauhukuvien maalailua parempi vaihtoehto.

2) Ekstaasilla tarkoitan aina MDMA:ta. Jos pillerissä on jotain tyystin muuta, mutta sitä myydään ekstaasina, ei se tee pilleristä ekstaasitablettia. Ekstaasikuolemista uutisoidaan silloin tällöin, mutta yleensä paljastuu, että kuolema on johtunut jostain muusta kuin MDMA:sta. Pillerit ovat saattaneet sisältää esimerkiksi PMA:ta tai PMMA:ta, jotka ovat aiheuttaneet suuren osan kuolemantapauksista.

Niin että olkaahan varovaisia. Tässä kaikki tällä erää, ensi kerralla käymme läpi hitaat. Minä lähden nyt pyörimään lastentarhojen liepeille etsimään diileriä. Pakko saada pirimälliä. Adios!

Seuraava osa: Heroiinissa voi olla HIV

Edellinen osa: Hasiksessa voi olla LSD:tä

Hasiksessa voi olla LSD:tä – tästä on kyse

Olin vuosituhannen vaihteessa mukana järjestämässä Mahdollisuuksien toria eräässä nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa. Mahdollisuuksien tori on kaikille avoin ja ilmainen tapahtuma, jossa kansalaisjärjestöt esittelevät toimintaansa.

Myös Youth Against Drugs osallistui tapahtumaan. Yhdistyksen edustaja tuli paikalle, pystytti pöydän ja asetti sille yhden ainokaisen kirjan. Sitten hän katosi läheiseen kahvioon. YAD:n pöydällä ei tosiaan koko päivän aikana ollut mitään muuta kuin yksi paksu kirja, joka kertoi tietysti huumeista.

Menin selailemaan opusta ja purskahdin nauruun, sillä silmiini osui seuraava pätkä: Huumeiden salakuljetus ja myynti on kylmää kaupankäyntiä: markkinointiporras laimentaa myymäänsä tuotetta lisätäkseen myyntivoittoa. Hasikseen on voitu sekoittaa esim. kamelinlantaa, LSD:tä, heroiinia tai PCP:tä.

Tämä on oivallinen esimerkki siitä, miten huumevalistus ja maalaisjärki voivat kiertää toisensa kaukaa. Jos tietää edes perusasiat yleisimmistä huumeista, voi päätellä siteeraamani pätkän olevan täysin järjetön. Ja jos joltakulta voisi odottaa näiden perusasioiden tietämistä, niin huumevalistuskirjan tekijältä/tekijöiltä.

Tekstin järjettömyyteen on kolme syytä:

1) Kirja siis väitti, että hasikseen on voitu sekoittaa muun muassa LSD:tä. Kiinnostava väite, sillä hasista käytetään polttamalla, kun taas LSD:tä nimenomaan ei voi käyttää polttamalla. LSD tuhoutuu poltettaessa eikä aiheuta minkäänlaista huumaavaa vaikutusta. Niinpä LSD:n sekoittaminen hasikseen olisi sen hukkaan heittämistä.

2) LSD, heroiini ja PCP ovat harvinaisempia ja kalliimpia kuin hasis. Yksi käyttöannos näitä aineita maksaa monin verroin enemmän kuin yksi käyttöannos hasista. Miksi kukaan jatkaisi halvempaa huumetta kalliimmalla, kun kalliimman myyminen sellaisenaan tuottaa paljon enemmän?

3) Tekstissä myös annetaan ymmärtää, että LSD:n, heroiinin ja PCP:n sekoittaminen hasikseen voisi liittyä sen laimentamiseen eli jatkamiseen. Tähän viittaa varsinkin se, että näiden aineiden joukossa mainitaan kamelinlanta. Hasiksen jatkaminen vaikkapa PCP:llä olisikin varsinainen neronleimaus, sillä niiden käyttöannokset ovat kooltaan/painoltaan ihan eri luokkaa. Vertailun vuoksi hasisgramman tuplaamiseen kuluisi karkeasti arvioiden sata PCP-annosta, ja LSD:n suhteen luku olisi vielä sata kertaa tätäkin suurempi.

Naurukohtauksesta selviydyttyäni jätin YAD:n pöydän ja toivoin, että joskus tulevaisuudessa huumevalistus olisi paremmalla tolalla. Kirja kuitenkin jäi mieleeni kummittelemaan. Löysin itseni silloin tällöin pohdiskelemasta, mikä sen nimi mahtoi olla. Lopulta aloin epäillä muistikuviani, sillä väite hasikseen sotketusta LSD:stä tuntui niin uskomattomalta.

Sitten, kaikkien näiden vuosien jälkeen, sain hiljattain tietää kirjan nimen: Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Samalla sain vahvistuksen sille, että muistikuvani oli oikea.

Kirjan ovat kirjoittaneet Päivi Dahl ja Tanja Hirschovits ja sen on kustantanut YAD (mikäpä muukaan). Sitä käyttää edelleen lähdemateriaalina muun muassa A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-sivusto.

Lainasin sen heti kirjastosta.

Tästä on kyse – tietoa päihteistä tarjoaa nimensä mukaisesti tietopaketin aikansa yleisimmistä ja joistakin vähemmän yleisistä huumeista. Ja kuten arvata saattaa, kirjan tekijöillä ei ole hajuakaan siitä mistä ovat kirjoittamassa. Käyn nyt läpi kirjan koomisinta BS-osastoa. Enjoy!

KANNABIS

Kannabistuotteissa on imelä haju, jonka haistaa lähinnä poltettaessa. Niin varmaan joo, kukintohan ei sellaisenaan tuoksahda lainkaan.

Marihuanassa on THC:tä yleensä 0,35-12 painoprosenttia, hasiksessa 4-10 %. Jalostamisen myötä prosentit ovat tietysti nykyään ihan erilaisia, mutta olennaista tässä onkin se, että marihuanan suurin mahdollinen THC-prosentti arvioidaan korkeammaksi kuin hasiksen. Kirjan tekemisen aikoihin Suomen markkinoilla liikkui toki paljon hasista, jota voi hyvällä syyllä kutsua kamelinlannaksi, mutta aina on liikkunut myös laadukasta hasista, joka hakkaa THC-prosenteissa marihuanan mennen tullen. (Tällä hetkellä marihuanan THC-prosentti voi korkeimmillaan olla noin 30 ja hasiksen jopa 60.)

Yksi gramma hasista maksaa katukaupassa noin 25-100 markkaa ja yhdestä grammasta saadaan yleensä 1-3 päihdeannosta. Niin, mikäli ostaa sitä kamelinlantahasista. Normaalista hasiksesta saa paljon enemmän käyttöannoksia.

Kannabiksen käyttö voi aiheuttaa flash-back-ilmiön. Ei voi, se on pelkkä huumeilla pelottelijoiden päiväuni. Onneksi nykyään jopa Päihdelinkin kannabistietopankissa sanotaan takaumista, että ne ovat joko äärimmäisen harvinaisia tai niitä ei tapahdu ollenkaan.

Kannabista joskus kokeilleista arviolta 10% (jopa 20%) tulee siitä riippuvaiseksi. Ohhoh, melkoisia lukuja. Niiden paikkansapitävyyttä voisi pohtia hyvinkin monenlaisten tilastojen valossa, mutta otan nyt vain yhden esimerkin. Suomessa kannabista on polttanut vähintään kerran lähes 40 prosenttia 25–34-vuotiaista. Niinpä 4–8 prosenttia kaikista 25–34-vuotiaista pitäisi olla kannabisriippuvaisia. Mahtaakohan asia olla näin? Enpä oikein usko.

Kannabikseen mahdollisesti lisätyt, sen ohella taikka tilalla käytetyt muut aineet (kuten heroiini) lisäävät riskiä jäädä riippuvaiseksi muuhunkin kuin kannabikseen. Muista: sinunkin möyhyysi on katala diileri voinut sekoittaa HEROIINIA!!!

LSD

Harhoissa esim. madot voivat syödä omaa vatsaa. Sieltäpä tuli tarkka kuvailu happohalluista. Iholla kihisevät madot ja ötökät ovat kyllä jossain määrin yleinen harha, mutta lähes poikkeuksetta harha liittyy stimulanttien kuten metamfetamiinin tai MDPV:n pitkäaikaiseen käyttöön.

Kaikkivoipaisuuden tunne (...) altistaa erityisesti tapaturmille kuten ikkunasta ulos hyppäämiselle tms. Entä appelsiiniklassikko? Pointsit kirjalle siitä, että se jättää itsensä kuorimisen mainitsematta.

Noin joka viides matka on huono matka. Kyllä vain, tilastomatematiikka kertoo milloin paha trippi on tulossa.

Kuolemantapauksia satoja joka vuosi maailmanlaajuisesti. Onneksi kirjassa tarkennetaan, että kuolemantapaukset ovat yleensä itsemurhia ja tapaturmia. Yliannostukseen kun on käytännössä mahdotonta kuolla.

5-MeO-DMT

Voi aiheuttaa mm. vatsakipuja. Tämä on ainoa negatiivinen asia, joka aineesta kerrotaan. Taisi kirjan tekijöiltä loppua ideat kesken.

PSILOSYBIINISIENET

Joissain maissa kaupataan päihdesieniä myös katukaupassa. Näihin on voitu lisätä myös muita aineita, kuten LSD:tä. No mutta tietenkin! Heroiinia ja PCP:tä myös!

Psilosybiiniyliannos on hengenvaarallinen. Eikä ole. Psilosybiiniin on käytännössä mahdotonta kuolla, aivan kuten happoonkin.

Päihteenä käytetty, luonnossa kasvava Magic mushrooms (Psilocybe cubensis) -niminen sieni ei kasva Suomessa. Miksi jonkun sienen nimi olisi Magic mushrooms, siis monikossa? Oikeasti Magic mushrooms eli taikasienet on termi jolla tarkoitetaan kaikkia psilosybiinisieniä. Psilocybe cubensis on yksi taikasienistä, suomalaiselta nimeltään huurumadonlakki.

Tässä kaikki tällä erää. Vielä on monta ainetta jäljellä, joten jatketaan tästä ensi kerralla.

Osa 2: Ekstaasi hyydyttää veren

Osa 3: Heroiinissa voi olla HIV

Huumekäyttäjän oppikoulu

Luulin jo olevani niin turtunut median ajoittaiseen typeryyteen, ettei järjettöminkään huumeuutinen saisi sappeani kiehumaan, mutta väärässä olin.

Yle tuuttasi 18. marraskuuta bittiavaruuteen uutisen, joka ei ole uutinen lainkaan, vaan nippu väitteitä, joita ei perustella mitenkään. Tämä sinänsä on valitettavan tyypillinen tapa uutisoida huumeista, mutta nyt mennään metsään poikkeuksellisen lujaa.

Tiivistettynä "uutisessa" haastatellaan kajaanilaista nuorisotyöntekijää, joka kertoo kauhutarinoita huumeidenkäyttäjistä ja Järvenpään päihdesairaalasta. Jutun lopussa haastatellaan myös päihdesairaalan johtajaa, joka ampuu nuorisotyöntekijän väitteitä alas.

Mitään muita lähteitä toimittaja ei ole käyttänyt, joten jutussa on sana sanaa vastaan. Tästä huolimatta toimittaja on tehnyt tarkoitushakuisen valinnan kertoa nuorisotyöntekijän sanomiset faktoina, joiden varaan hän rakentaa koko jutun, kun taas päihdesairaalan johtajan sanomiset hän kertoo lainauksin, eli johtajan mielipiteinä.

Otsikko kuuluu näin: Huumevieroitus voi olla huumekäyttäjän oppikoulu – lääkkeet päätyvät katukauppaan. Tässähän ei ole mitään uutta. Huumevieroituksessa olevat usein kertovat toisilleen kokemuksiaan ja jakavat tietoa keskenään. Tätä ilmiötä kuvaili jo William S. Burroughs omaelämäkerrallisessa romaanissaan Nisti, joka julkaistiin vuonna 1953.

Toisin kuin otsikossa annetaan ymmärtää, kaikki lääkkeet eivät suinkaan päädy katukauppaan. Pieni määrä päätyy, sillä valvonta ei aina pelaa. Aivan kuten jotkut terveyskeskusasiakkaat myyvät lääkärin heille määräämät reseptilääkkeet kadulla. Nämä ovat lieveilmiöitä, joita ei voi täysin kitkeä pois niin kauan kun lääkkeitä ylipäätään on olemassa.

Sitten päästään itse asiaan. Ingressissä todetaan näin: Moraali rappeutuu huumepiireissä entisestään, sillä vanhemmat käyttäjät opastavat yhä nuorempia suonensisäisiin huumeisiin. Mihin tämä väite perustuu? Onko jossain tilasto tai tutkimus, joka kertoo huumepiirien yleisen moraalin tason? Onko jossain diagrammi, joka kertoo kokeneiden opastajien ja kokemattomien nuorten välisen ikähaarukan?

Jos väite esitettäisiin nuorisotyöntekijän mielipiteenä, niin mikäs siinä, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan väite esitetään faktana.

Ja pahemmaksi menee leipätekstissä: Vielä 15 vuotta sitten vanhemmat käyttäjät kunnioittivat sitä, että he eivät myyneet huumeita alaikäisille. WTF?!?

Alaikäisten huumeidenkäyttö oli kyllä ihan todellinen ongelma myös 15 vuotta sitten ja – uskokaa tai älkää – jopa sitä ennen. Nykyään huumeita voi tilata netistä, mutta ennen vanhaan ne oli pakko ostaa muilta käyttäjiltä. Mistä muualtakaan alaikäiset olisivat niitä ostaneet, jos eivät vanhemmilta käyttäjiltä?

Hassu juttu muuten, että lapsuuteni huumevalistuksessa käyttäjät kuvattiin moraalittomina hirviöinä, mutta nyt heitä muistellaan ritarillisina periaatteen ihmisinä.

Onneksi edes osa kajaanilaisen nuorisotyöntekijän horinoista esitetään lainauksina, eikä faktoina. Hän muun muassa sanoo, että Järvenpään päihdesairaalasta haetaan korvaushoitolääkkeitä Kajaanin seudulle, jossa Subutexin kysyntä on kovaa ja sen arvo satoja euroja.

Siis satoja euroja!

Lisäksi hän sanoo, että huumeiden hankkiminen on muuttunut siten, että ennen piti tuntea käyttäjiä, mutta nykyään netistä tilaaminen on helpottunut huomattavasti.

Jälkimmäinen lainaus on totta, mutta se on ristiriidassa ensimmäisen kanssa. Kun kerran netistä tilaaminen on helpottunut, miksi Kajaanissa maksetaan Subutexista satoja euroja? Kuka tahansa voi tilata esimerkiksi Silkkitieltä Subutexia suoraan postilaatikkoonsa, ja viimeksi kun tarkistin, oli Suomesta tilatun Subutexin hinta 46–60 euroa. Miksi kukaan maksaisi siitä satoja euroja?

Vaikuttaa surkealta opinahjolta tuo "huumekäyttäjän oppikoulu". Tai sitten Kajaanissa asuu Suomen vajaaälyisimmät narkkarit. Minä en siihen usko, mutta nuorisotyöntekijän puheista sellaisen käsityksen saa.

On surullista, että huumeista ja niiden käyttäjistä uutisoidaan edelleen näin ala-arvoisesti. Yksi syy tämän blogin (jota minun pitäisi päivittää huomattavasti useammin) perustamiseen oli se, että huumeista voi kertoa mediassa mitä tahansa satuja, eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Yleensä viestimet pitävät velvollisuutenaan korjata esittämänsä väittämät, jos ne osoittautuvat virheellisiksi, mutta huumeuutisiin tämä ei päde. Ilmeisesti taustalla on ajatus, että virheellisistä väittämistä kärsivät ainoastaan käyttäjät, tuo yhteiskunnan vihattu pohjasakka, eivätkä he kehtaa tai pysty vaatimaan oikaisua.

Lisäksi huumeiden ja käyttäjien demonisointi myy aina.

Docventures 420

Tänään alkaa Docventuresin kolmas tuotantokausi. Docventures on suomalaisille jo niin tuttu formaatti, että kovin massiivista promokampanjaa Riku Rantala ja Tunna Milonoff eivät ole tällä kertaa tehneet.

Toista oli kaksi vuotta sitten, kun Docventuresin ensimmäistä tuotantokautta rummutettiin. Tuolloin Yle julkaisi runsaasti promomateriaalia, sekä kuvia että videoita. Alla yksi esimerkki kuvista:

Kahden vuoden takaisia videoita en ole enää löytänyt YouTubesta tai Ylen sivuilta, joten Facebook-linkki esimerkkivideoon riittäköön. Alla ottamani kuvankaappaus siitä:

En tiedä, huomasiko kukaan muu tätä, mutta promomateriaaliin on kätketty hauska yksityiskohta. Yksi seinäkelloista on nimittäin pysäytetty aikaan 4:20. Antamissani esimerkeissä se on kolmas kello vasemmalta, mutta joissain videoissa se on toinen vasemmalta.

Promokuvassa näkyy Rikun rannekello, jonka mukaan kello on kaksikymmentä vaille kolme. Seinäkellot näyttävät siis samaa aikaa, mutta eri aikavyöhykkeillä – kaikki muut paitsi yksi.

4:20 viittaa kannabikseen. Viittauksen kerrotaan saaneen alkunsa vuonna 1971 San Rafaelissa, Kaliforniassa, kun joukko teinejä päätti kokoontua kyseiseen kellonaikaan iltapäivisin polttamaan pilveä.

Sittemmin huhtikuun kahdeskymmenes päivä, joka yhdysvaltalaiseen tapaan merkitään 4/20, on muodostunut juhlapäiväksi, jolloin pajauttelijat kokoontuvat yhteen lempiharrastuksensa merkeissä.

Luvusta 420 on tullut niin suosittu kannabiksen symboli, että se on Yhdysvalloissa aiheuttanut viranomaisille päänvaivaa. Idahossa pössyttelijät ovat varastaneet 420 mailin merkkipaalun moottoritien varrelta niin usein, että se on korvattu 419,9 mailin merkillä.

Idaho ei ole ainoa osavaltio, joka on kärsinyt varkauksista. Ainakin Washingtonissa ja Coloradossa on tapahtunut samaa, ja myös ratkaisu ongelmaan on ollut sama.

Minnesotassa Goodhuen piirikunnassa on puolestaan tuskailtu tienviittojen kanssa. Piirikunnan läpi kulkee "420th Street", ja sen tienviitat on varastettu niin monta kertaa, että niissä lukee nykyään "42X Street".

Viranomaiset kokeilivat kylttien pulttaamista ja hitsaamista kiinni tolppiin, mutta kyltit vietiin tolppineen. Jos tolpat valettiin sementtiin, veivät varkaat sementinkin. Vasta kylttien muuttaminen muotoon "42X Street" lopetti varkaudet.

Docventures esitti ensimmäisellä tuotantokaudellaan kannabista käsittelevän dokumentin, joten 420-viittaus sopi promomateriaaliin kuin kaisla martikaiseen.

Nyt alkavalla kolmannella kaudella ei valitettavasti nähdä yhtään päihdeaiheista dokumenttia.

Oopiumia sai apteekeista vielä 2008 – ja ilman reseptiä

Kuluneen viikon kovin juttu oli Ylen tuottama neliosainen dokumenttisarja Huume-Suomen historia, jonka ensimmäisen osan TV1 esitti maanantaina. Kaikki jaksot ovat nähtävissä Areenassa, ja kokonaisuuteen kuuluu lisäksi neljä verkkodokumenttia.

Dokumenttisarja kertoo, kuinka monista yleisesti käytössä olleista lääkeaineista tuli 1900-luvun jälkipuoliskolla laittomia huumeita. Niin kattava ja ansiokas kuin sarja onkin, jotain jäi pimentoon: lääkemaailman outolintu Tannopon.

Kuten sarjassa kerrotaan, oopiumin myynti Suomen apteekeissa loppui 1950-luvulla. Oopiumin käyttö lääkkeenä ei kuitenkaan loppunut tähän, sillä samalla vuosikymmenellä suomalainen lääketehdas Orion toi markkinoille ripulilääke Tannoponin, joka sisälsi oopiumjauhetta.

Oopiumi, kuten muutkin opioidit, kovettaa tehokkaasti vatsaa, joten Tannoponista tuli hyvin suosittu ripulilääke. Suosiota tuskin heikensi oopiumin euforisoiva vaikutus.

Tannoponia valmistettiin peräti vuoteen 2008 saakka. Valmistus lopetettiin Orionin mukaan siksi, ettei oopiumia enää ollut saatavilla raaka-aineeksi. Selitys ei kuulosta uskottavalta, sillä vuonna 1961 YK valtuutti Intian tuottamaan oopiumia lääkinnällisiin tarkoituksiin, ja maa tekee sitä edelleen.

Todellinen syy lienee se, että viranomaiset epäilivät Tannoponia käytettävän muuhunkin kuin ripulin hoitoon.

Tannoponia on myyty pulloissa, tuubeissa ja erilaisissa pahvipakkauksissa, mutta 2000-luvulla markkinoilla oli enää yksi vaihtoehto, kymmenen tabletin pahvipakkaus. Vaikka Tannopon sisälsi oopiumia, sai sitä ilman reseptiä. Apteekkien hyllyillä sitä ei kuitenkaan nähnyt, vaan sitä piti erikseen pyytää. Lisäksi monet apteekit suostuivat myymään vain yhden pakkauksen kerrallaan.

Yhden tabletin sisältämä määrä oopiumia oli hyvin pieni, mutta väärinkäyttöä esiintyi silti. Mikäänhän ei estä ottamasta useampia tabletteja kerralla. Opioidiriippuvaisten keskuudessa Tannoponia käytettiin vieroitusoireiden lievittämiseen.

Tannoponissa oli vielä yksi erikoinen piirre. Huume-Suomen historian yskänlääkkeitä koskevassa verkkodokumentissa kerrotaan lääkekasvi belladonnasta, joka on sukua hulluruoholle. Molemmat sisältävät atropiinia ja skopolamiinia, jotka pieninä määrinä avaavat keuhkoputkia, mutta suurina määrinä ovat tappavan myrkyllisiä. Dokumentin mukaan belladonnaa sisältäviä lääkkeitä sai apteekeista 1970-luvulle saakka.

Tähän on olemassa poikkeus. Tannopon sisälsi myös belladonnaa.

Jos Tannoponeja söi liikaa, alkoi nähdä kaiken kahtena ja kärsiä muun muassa pahoinvoinnista ja kuumeisesta olosta. Tämä johtui atropiinin ja skopolamiinin aiheuttamasta myrkytystilasta.

Diileri ei ole dille

Tässäpä ilouutinen! Vihdoin välituntivalvojat voivat huokaista helpotuksesta.

Heti leipätekstin alussa toistetaan otsikon viesti: "Perinteinen kuva koulun nurkalla asiakkaita etsivästä huumekauppiaasta on historiaa." Syy tähän on tietysti nettikauppa, mutta se ei nyt ole olennaista.

Olennaista on koulujen pihoilla väijyvät diilerit, jotka tuputtavat lapsille ensimmäistä annosta ilmaiseksi ja tekevät lapsista huumeiden orjia. Onneksi näistä hirviöistä on nyt päästy eroon. Vai onko? Entä jos niitä ei ole koskaan ollutkaan?

Huumeisiin liittyy valtavasti myyttejä, ja se johtuu kahdesta asiasta: 1) ihmiset pelkäävät huumeita ja 2) ihmiset eivät tiedä niistä mitään. Tenavana minäkin opin pelkäämään koulujen ja jopa päiväkotien liepeillä kyttääviä huumekauppiaita, koska sellaisia kerrottiin olevan ja sellaisista varoiteltiin varsinkin huumevalistuksen yhteydessä. Nielin mukisematta kaiken, kunnes aloin pohtia asiaa toisesta näkökulmasta, diilerin kannalta.

Ensin mieleeni nousi kysymys, miksi huumekauppias etsisi asiakkaita juuri koulujen pihoilta. Eihän siellä ole kuin opettajia ja lapsia, ja niiden seassa hiipparoiva epämääräinen diileri herättäisi heti kaikkien huomion. Käsittääkseni huumekauppiaat yrittävät tehdä työtään mahdollisimman näkymättömästi välttääkseen kiinnijäämisen.

Sitten aloin ihmetellä, miksi huumekauppias haluaisi asiakkaikseen juuri lapsia. Eihän koululaisilla ole tuloja, päiväkotilapsista puhumattakaan, joten millä he ostaisivat huumeita, viikkorahoillako? Tuskin. Huumekauppiaan on tarkoitus tehdä kaupustelullaan rahaa, ja lasten valitseminen asiakkaiksi olisi todella huonoa bisnestä.

Kaiken huipuksi alaikäiset ovat asiakkaina iso riski, koska he elävät aikuisten valvonnassa. Jos opettajat tai vanhemmat huomaavat, että lapsi on sekaisin tai että lapsen hallussa on huumeita, pyrkivät he selvittämään juurta jaksaen aineiden alkuperän, ja silloin diileri on pulassa. Aikuiset asiakkaat eivät ole tilivelvollisia elämästään kenellekään.

Siitä on nyt reilut pari vuosikymmentä, kun kyseenalaistin tarinat koulunpihadiilereistä, enkä tähän päivään mennessä ole tavannut ketään tai edes kuullut kenestäkään, joka olisi oikeasti kohdannut tuon myyttisen hahmon. Eikä ihme, sillä olisi huumekauppiaalta silkkaa typeryyttä etsiä asiakkaita koulujen tai peräti päiväkotien pihoilta. Kyllä diilereilläkin on aivot, ja huumeille riittää kysyntää muutenkin.

Koulun nurkalla kyttäävä huumekauppias ei ole historiaa, koska sellaista ei ole koskaan ollutkaan. Sen sijaan myytti koulun nurkalla kyttäävästä huumekauppiaasta on toivottavasti historiaa.

PS. Turha toivo, ei myytti minnekään katoa. "Hämärät tyypit päiväkotien ja koulujen liepeillä" mainittu jälleen kerran. Muistakaahan varoa niitä.